19. syyskuuta 2012

Sometimes Life Is Just Survival


Tiistaina pääsin onneksi uimaan! Uimahallissa ei ollut koko aikana lisäkseni muita vanhojen mammojen lisäksi. Kuitenkin myöhemmin samaan altaaseen tuli joku vanha papparainen, joka katsoi meitä naisia hiukan sillä silmällä, ja tällä oli vielä mukanaan uimalasit, joten katsoin parhaaksi vaihtoehdoksi poistua altaasta. Uitua tuli siis vain 35 minuttia:/

Tumblr_lvdrybj21z1r1wk8mo1_500_large



2 paivää ilman ruokaa on mennyt aika kepeästi. Ikävä kyllä huomenna koulussa olisi luvassa ruoanlaittoa ja pelkään joutuvani syömään.
En uskalla mennä vain sanomaan etten voi syödä henkilökohtaisista syistä. Mitä jos siitä ilmoitetaan/kysytään vanhemmilta? Jäisin kiinni tästä koko paskasta, enkä saisi enää laihduttaa:(




Sain tiistaina viestin tukihenkilöltäni(jonka olen viimeksi nähnyt kesäleirillä, jossa olin isosena). Hän halusi nähdä, ja ihan vain kysellä kuulumisiani. Sydän pumppasi ylimääräisen lyönnin. Pelkäsin äitini olleen yhteydessä tukihenkilööni ja pyytäneen tätä juttelemaan kanssani.
Suostuin tapaamiseen. Illalla kysyin vielä äidiltä asiasta, ja hän sanoi ettei ollut puhunut tai viestitellyt tukihenkilöni kanssa kesäloman alkamisen jälkeen.

Tänään siis kävin tukihenkilöni luokse. Lähes kaikkiin kysymyksiin vastasin valheeilla.
- Kerros nyt vähän mitä sulle kuuluu, miten sun syömiset on menneet ja näin?
- No on menny tosi hyvin, oon ollu paljon kavereiden kanssa ja näin. Nyt kun on koulut alkanut niin oon tullu paljon iloisemmaksikin. Ja.. no ruoan syhteen on menny tosi hyvin. Mä en enää välttämättä katso mitään ruokien ravintoarvoja en punnitte tai mitään.
- Tosi hyvä jos sulla on menny noinki hyvin. Miten tai millon sun suhtautuminen ruokaan on muuttunu noin hyväksi? 
-Mmm no se muuttu siinä sen kesäleirin jälkeen. Mä jotenki tajusin en että mä kelpaan itse itsenäni. 

Pää meinasi räjähtää joka kerta, kun tukihenkilöni alkoi puhumaan ja kyselemään ruoasta. ''Syötkö sä mitä ja kuinka paljon ja blaablaa''
Olen varma, että mun tukihenkilö huomasi mun valehtelevan sille koko ajan päin naamaa.
Pelkään että se soittaa äidille ja kyselee mun syömisistä ja näin. Jos se tekee niin, mä jään kiinni valehtelusta, ja sen jälkeen vanhemmat ja mun tukihenkilö tietää että en ole parantunut.







Ps. Haluan vielä uudelleen muistuttaa kysymyspostauksiin lähetettävistä kysymyksistä. Eli kysymyksiä saa laittaa kuinka paljon tahansa, ja saa kysyä ihan mitä tahansa, mutta jätän vastaamatta liian henkilökohtaisiin kysymyksiin, tai sellaiset joista minut voisi takuuvarmasti tunnistaa(: Ja tosiaan kysymykset s-postiin tai minkä tahansa postauksen kommentteihin.
 Kiitos jo tulleista kysymyksistä!

1 kommentti:

  1. Rupesin sun lukiaks ja kahlasin tänää koko blogis läpi:)Ihanaa tekstiä<3 Voisitko kertoo miten opit oksentamaan? Voisitko opettaa mutkin oksentamaan?:) Mä oon yrittäny mut mitään vaan ei tuu ulos...

    VastaaPoista