Valoa Tunnelissa

Musta tuntuu että olen edistynyt paranemisessa tosi paljon eteenpäin.

Mä koen olevani jo lähes terve.

Tällä hetkellä sana terve/normaali aiheuttaa mussa paljon negatiivisia fiiliksiä, mutta ehkä sitten kun tuo sana ei tunnu enää niin syntiseltä, olen hyvin lähellä parantuneisuutta..

Missä asioissa olen sitten edistynyt?

•En enää oksentele

•Syöminen tuntuu lähes täysin normaalilta asialta

•Uskallan syödä vapaasti herkkujakin jos tekee mieli

•Osaan lopettaa syömisen ilman että se muuttuu ahmimiseksi

•Osaan hyväksyä kroppani semmoisenaan ja olen sujut sen kanssa

•Ajatukseni eivät pyöri enää ruoan ja painon ympärillä

•Pystyn annostelemaan ruokani niin että annokset ovat normaaleja

•Tiedän etten liho vaikken harrastaisi liikuntaa muutamaan päivään

Viime vuonna tähän aikaan mun elämä oli aivan erilaisessa vaiheessa.

Viime vuonna näihin aikoihin kävin ensimmäistä kertaa päiväosastolla tutustumassa.

Oksentaminen oli mulle silloin vielä täysin ok ja normaali juttu.

Olen pelännyt että mun parantuminen kestäisi tyyliin 4-10 vuotta, mutta tällä hetkellä tiedän että mulla ei tule kestämään niin kauaa. 

Mä rupesin muuten miettimään, että mitä ihmettä mä sitten oikein teen tän blogin suhteen kun olen jossain elämän vaiheessa parantunut?
Onko teillä ideoita?
Ajattelin että jatkaisin vielä kirjoittelua jonkin aikaa miten arki sujuu ja näin, mutta enhän mä voi koko loppu elämäni ajan bloggailla : D

Tänä vuonna odotan joulua hyvillä mielin.

Pitkään aikaan odotan että saisin jouluna vähän rahaa, jotta pääsisin hankkimaan itselleni vaatteita.

Mä en ole ennen oikeastaan ymmärtänyt ilmausta "ilmaise itseäsi tyylisi avulla".

Nyt, kun musta tuntuu että pukeudun pääasiassa sellaisiin vaatteihin jotka eivät ole ihan sellaisia kuin mistä oikeasti tykkään, ymmärrän mitä edellämainittu ilmaisu tarkoittaa.

Syömishäiriöni ollessa pahimmillaan mun päässä ei ollut oikeastaan lähes lainkaan tilaa ajatella sitä, miten voisin ilmaista itseäni vaatteiden kautta.

Pääasiassa valitsin vaatteet sen mukaan että näytin niissä mahdollisimman pieneltä.
Tällä hetkellä tunnen itseni paljon itsevarmemmaksi vaatteissani.
Ehkä nykyinen vaatekokoni(joka on paidoissa pääsääntöisesti aina XS/S) on saanut mut ymmärtämään, että vaikka mun paino onkin noussut, en ulkonäöllisesti ole suurentunut merkittävästi.

Vuosi vaihtuu jälleen muutaman viikon kuluttua, ja ainakin itse aion ottaa tulevasta vuodesta kaiken irti!

Todella toivon, että seuraava vuosi voisi olla yhtä kasvattava ja viisastuttava kuin tämä vuosi, ja toivon saavani viettää vielä enemmän aikaa mulle rakkaiden ja läheisten ihmisten kanssa, ja muutenkin että oppisin nauttimaan elämästä vielä enemmän!