Seitsemän kuukautta on kulunut, ja asioita on tapahtunut enemmän tai vähemmän.
Oli ihanaa huomata kirjautuessani tänne bloggeriin pitkästä aikaa, että teitä lukijoita on täällä edelleen♡. Ilon kyyneleet meinasivat vierähtää poskille :')
Kun parantumiseni rupesi etenemään tosi hyvää vauhtia, eikä syöminen enää niinkään ollut ongelma, rupesin miettimään ihan hirveesti omaa kroppaani ja kehonkuvaani, ja rupesin taas ajattelemaan vaihtoehtoina, että rupeaisin kiinteyttämään itseäni/laihduttamaan. Juteltiin psykologin luona mun kehonkuvasta, ja tehtiin harjoitus. Kiinnitettiin seinälle pari isoa paperia, johon ensin piirsin itseni, oman, mahdollisimman realistiset ääriviivat mun kropastani(yllä olevassa kuvassa siis oikean puolimmainen on mun piirtämä). Tämän jälkeen menin seisomaan seinää vasten, ja psykologini piirsi paperille mun oikeat ääriviivat(kuvassa vasemmalla).
Kun sitten astuin seinästä kauemmas, olin ehkä ensimmäistä kertaa melkein varma, että mun psykologi valehtelee mulle. En millään pystynyt uskomaan, ainakaan aluksi, että en ollutkaan niin iso kuin luulin. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua mä hyväksyin totuuden, että en oo läski, lihava, vaan ihan sopiva tämmösenä.. (:
Yritän päästä taas myöhemmin tänään/huomenna jatkamaan kuulumisten kirjoittelua sun muuta(:
Iso kiitoshali vielä jokaiselle, joka on edelleen pysynyt mukana mun matkassa ainakin näin blogin puolella♡
