Cause You Can't Never Know..

Terveydehoitaja kutsui meidät huoneeseensa. Istuin äidin ja terveydentarkastajan väliselle tuolille. Katsoin äitiä hymyillen, ja käänsin kohta pääni.
Terkkari kertoi aluksi mitä aikoi tällä käynnillä tehdä, jonka jälkeen painoni, pituuteni ja värisilmäni testattiin.
Olin kutistunut, ja pituuteni olikin 163cm. Juuri ennen terveydentarkastusta olin käynyt täyttämässä itseäni vedellä, minkä tuloksena paino oli 50,8.
Siltikin terkkari sanoi mun olevan alipainoinen.

Terkkari kyseli äidiltä ja minulta erilaisia kysymyksi liittyen bulimiaan. Ennen käynnin loppumista terveydentarkastaja kertoi ottavansa minut säännöllisin väliajoin painon punnitukseen. Lisäksi hän kertoi lisätietoa hoitoprosesseista. Kävisin säännöllisesti puhumassa jollekin terapeutille. Tarvittaessa menisin gynekologille sekä jollekin muulle alan ammatilaiselle-ammattilaiselle. Koko hoitoprosessista tulisi kuulemma todella pitkä ja keho normalisoituisi vasta noin vuoden kuluttua hoidon loputtua.
Terkkarin kertoessa tulevasta mietin, että mitä tapahtuisi, kun en halua parantua? Pakotettaisiinko minut parantumaan? Minusta vain tuntuu, että kulutan turhaan niiden ihmisten aikaa, jotka yrittävät parantaa mut.

Mä olen jälleen saanut huomata kuinka ihanaa lukeminen on. Saa sulkeutua omaan pieneen maailmaansa ja unohtaa ulkopuolisen maailman sekä kaikki ne huolet ja turhat ajatukset jotka jyskyttävät pääkoppaan jokaikinen sekunti. Olin jo ehtinyt unohtaa tuon kaiken kesäloma loputtua. Ajattelin, ettei minulla olisi aikaa, tai että kuitenkin tylsistyisin lukiessa. Mutta todellisuudessa aina on aikaa viettää hetki oman itsensä kanssa.

2 haastetta

Olen saanut tässä parin päivän aikana pari haastetta, jotka aioin toteuttaa nyt(:


Ensimmäinen haaste on suger&sweet:iltä :

1. Millainen on tavallinen aamupalasi?
- En syö ikinä aamupalaa, mutta jos on pakko, niin yleensä se on ruisleipä tai jogurtti.

2. Kolme negatiivista asiaa luonteestasi?
- Kontrolloiva, perfektionistinen ja 

3. Kolme positiivista asiaa sinusta?
- Päättäväinen, kohtelias ja hyväntahtoinen.

4. Mitä/missä opiskelet?


5. Milloin olet viimeksi luistellut? Pidätkö siitä?
- Viime talvena. Vapaa-ajalle se on ihan kivaa(;

6. Kuinka paljon yleensä luet kokeisiin?
- Riippuu todella paljon mitkä kokeet on kyseessä. Mutta keskimäärin 1-4 päivää ennen koepäivää.

7. Mistä teostasi olet eniten ylpeä?
- Mmm.. yksinkertaisesti sanottuna oon ylpeä kaikista niistä teoista, millä olen olen auttanut muita.
8. Jos oksennat, niin kuinka usein?
- Joka kerta muutamaa minuuttia sen jälkeen kun olen syönyt jotain. Ja pääasiassa sen takia, ettei ruoka yksinkertaisesti meinaa pysyä sisälläni.

9. Pidätkö siivoamisesta? Onko suhtautumisesti iän myötä muuttunut?
- Pienempänä vihasin siivoamista, minkä vuoksi yleensä äiti sitten siivosi jälkemme.. Vanhetessa olen alkanut pitämään siivoamisesta, erityisesti imuroimisesta ja käsin tiskaamisesta(:

10. Kaukaisin paikka kodistasi, jossa olet koskaan käynyt?
- Salla

11. Unelmasi?
- Opiskeluni sujuisi hyvin, pääsisin viihtyisään työhön, saisin perheen, ei olisis pulaa rahasta, tuleva asuinpaikkani olisi turvallinen, olisin laiha♥ sekä elämäni olisi onnellisempaa.
Mitä muuta voi toivoa?(:

Toinen haasteeni on sdff:ltä (:

1. Millaista musiikkia kuuntelet?
- Lähes kaikkea klassisen ja hevin väliltä(:

2. Mistä olet kiitollinen?
- Perheeestäni

3. Onko sinulla unelma-ammattia?

- Kiinteistövälittäjä tai jokin kauneuden hoitaja...

4. Missä olet hyvä?

- Jalkapallossa, tanssissa, sulkapallossa, ruoanlaitossa...

5. Mikä on lempisanasi?

- Tyyliin (esim. se maksaa tyyliin 500 euroa)

6. Jos voisit viettää 15 minuuttia ihan kenen tahansa kanssa, kenet valitsisit?

- Tämä varmaan tarkoittaa viimeiset 15 minuuttia(tai ainakin tulkitsin niin), joten vastaan, että viettäisin sen perheeni kanssa♥

7. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Miksi?

- Ehdottomasti kesäღ Ehkä pääasiassa kauniin sään vuoksi.. 
Kesällä on paljon mukavampi käydä lenkillä ja muutenkin viettää aikaa ystävien kanssa☺

8. Jos voisit olla henkilö jossain TV-sarjassa, mikä sarja se olisi?
- Sinkkuelämää

9. Mikä on lempihedelmäsi?
- Tämä oli vaikea.. mmm.. ehkä vesimeloni..

10. Mikä on/oli koulussa vahvin aineesi?

- Ei ole yhtä tiettyä joten tässä vahvimmat: 

Kotitalous, englannin- ja ruotsinkieli, matematiikka, liikunta ja uskonto.

11. Jos voisit olla mikä tahansa eläin, mikä olisit? Miksi?

- Lintu. Olisi ihana lentää taivaalla ja katsoa alas maisemia♥

Cold Hands, Warm Heart

Päivän loppuhuipennus:

Äiti laittoi minut seisomaan puntarille. Olin kätkenyt vaatteideni alle 1kg painon.

Puntariin tuli esille 51,5kg (50,5kg). Äidin kasvoille muodostui huolestunut ilme.

- Alicia... Katso tänne.. Sä olet taas sairastunut siihen.

- Ai sunko mielestä ihminen on bulimikko, jos se painaa 100kg, mutta sitten kun se vähän laihtuu, niin se on anorektikko?

- Älä valehtele mulle Alicia..

- En mä valehtele. En mä ole sairastunu mihinkää anoreksiaan.

Tämän jälkeen isä tuli puhumaan minulle:
- Sä leikit tuon asian kanssa Alicia. Etkö sä ymmärrä kuinka suuren huolen sä kippaat äidin niskaan?
- Sä et tiedä tästä mitään, kun et ole itse ikinä sairastanut tätä, joten et voi sanoa noin!
- Kyllä äiti tietää. Me tehdään nyt niin, että ruvetaan ottamaan sulta tietokone, puhelin, kamera ja muut sellaiset jutut pois, jos sinä et rupea korjaamaan tätä sotkua. 
- Tuollainen ei auta mitään. Ihan sama se on mulle vaikka ottaisit puhelimen ja tietokoneen pois, ei se mun elämää kaada.
- Etkö sä huomaa Alicia? Bulimiasta on tullut sulle jo niin tärkeä asia, että sulle ei ole mitään väliä vaikka sulta riistettäisiin kaikki, kun sulla on toi perkeleen sairaus.
Ei tässä voi muuta tehdä, kuin viedä sut pakkohoitoon.
- No niinhän mut viedäänkin. Se mun psykologi on jo laittanut lähetteen sinne minnelie hoitolaan.

Tämän jälkeen isä lähti äidin kanssa kaupungille. Palattuaan hän saapui vanhan Nokia-puhelimen kanssa, jossa ei ole kameraa, eikä galleriaa, eikä nettiä.

- Sitten kun oot nostanut painoas, saat puhelimesi takaisin.
- Kiitos..
- Ole hyvä.
- Saisit sanoa äidille, että mä en ole sairastunut mihinkään anoreksiaan.
- Voi Alicia.. luuletko sä ettei äiti tiedä..
- ...

Äiti seisoi tiskialtaan edessä. Menin hänen vierelleen ja halasin.
- Mä olen Alicia hyvin huolissani. Paljon enemmän kuin mitä ennen. Rakas, sun olisi nyt jo aika herätä.
- Äiti.. sä huolehdit ihan turhaan. Mä painoin kuukausi sitten 55 kiloa, ja nyt mä painoin 52. Mä olen laihtunu vain 3 kiloa.
- Niin, sä painoit kuukausi sitten 55 kiloa, ja nyt 50 kiloa.
- 52
- 50
- Eikun 52
- Nohh, silti..
- Ja kuule, mä en ole sairastunut mihenkään anoreksiaan. Mä olen laihtunut vain koska mä olen oksentanut. Oikeasti.
- ... Mutta rakas, sä et saa laihtua enää.. Et saa.. Sulla on vielä elämä edessä. Susta tulee nainen. Sun pitää hyväksyä se. Ja lisäksi susta tulee vielä joskus äiti, Alicia. Mä toivon, että sä löydät jonkun ihanan pojan, ja sitten sä todella ymmärrät kuinka tärkeä sä olet.

Halasin äitiä jälleen tiukasti. Kyyneleet vierähtivät äidin silmistä.
Kuiskasin äidin korvaan
- Älä pelkää äiti. Emmä tuu elämään loppuelämääni tän sairauden kanssa. Kyllä tämä tästä.
- Mä oon hirveän peloissani, koska mä en voi auttaa sua tässä. Toivottavasti joku muu voi auttaa.

Nothing Is Worth It If You Aren't Happy

Mun paino on nousi festareiden aikana 1,5kg - 2kg, koska
1. Söin aikas paljon
2. En päässyt oksentamaan tarpeeksi usein

Mutta eiköhän se tästä..


Hengailin festareilla isossa kaveriporukassa. Istuimme kaikki linkassa ja eräs kaveripoikani jutteli toiselle yhteiselle kaverillemme jostain naisesta/tytöstä, ja sanoi (joko vitsillään taikka ihan tosissaan)
- Se on tukeva... Niin kuin Alicia.
Tuon kuultuani sisältäni raapaisi syvältä. Olin juuri sinä päivänä laihimmillani, kuin mitä nyt olen ollut sairastuttuani bulimiaan. Teki mieli ruveta itkemään. Miten joku voi edes sanoa noin vitsilläkään?


Kävin tänään psykologin luona. Täyttelin sielä kaikenlaisia papereita, mitkä sisälsivät laihdutukseen ja mielialaan liittyviä kysymyksiä ja erilaisia tehtäviä. Psykologini ilmoitti tarkistetuaan paperit, että mulla saattaisi olla masennus.
Se tuli aika nurkan takaa, koska vaikka olen ollut alakuloinen, niin en ole koskaan ajatellut että mulla olisi masennus.
Tein koulun jälkeen vielä pari masennustestiä netissä, mm. tämän. 
Oma tulokseni oli 36 pistettä. Testin lopussa kerrottiin, että yli 30 pistettä viittaa vaikeaan masennukseen.
En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.. Kaikki on niin sekaisin..

Psykologini sanoi soittavansa äidilleni, ja juttelevansa hänen kanssanssa. Pelottaa vähän, mitä hän aikoo kertoa äidilleni.

Olen ollut muutaman viikon ajan todella väsynyt. Viime viikon aikana nukuin yhteensä n. 32 tuntia, koska nukuin joka yö 6 tuntia tai sen alle. 

Nukahdan pian tähän tietokoneruudun äärelle. Väsyttää, haluaisin vain nukkua viikon putkeen. Pitäisi käydä vielä suihkussa..

Isä sanoi minulle sunnuntaina, että näytän ihan luurangolta (pahh) ja siltä kuin en olisi nukkunut viikkoon.

Isän arvostus ja mielipiteet ovat minulle todella tärkeitä. 

Jos olen saanut kokeesta huonon arvosanan, ja isäni saa tietää siitä, tiedän hänen pettyvän minuun, jolloin masennun vielä entistä enemmän ja tunnen epäonnistuneeni. Tuntuu etten ikinä riitä.

Pitääkää itsestänne huolta, rakkaat♥

Paino Laskee..

Pelottaa vähän.
Paino on tällä hetkellä(aamuisin) noin 49,5kg - 50kg. 

Tottakai oon iloisempi alhaisemmasta painosta, mutta mikä tässä huolettaa, on se, etten oikein pysty kontrolloimaan painon putoamista. 

Tiedän suurimmaksi osaksi tän kaiken johtuvan oksentelusta, mutta en halua lopettaa. 

Pelkään joka ikinen päivä ihan hirveästi, että isä punnitsee mut. En tiedä mitä kauheeta se keksisi, jos tietäisi mun painon..


Tämän viikon terkkarikäynti peruuntui, koska mun vanhemmille tuli onneksi este saapua paikalle.
Pitäisi varmaan ruveta täyttämään pikkuhiljaa seuraavaa psykologikäyntiä varten määrättyä ruokapäiväkirjaa..

Viikonloppuna olisi luvassa eräät festarit, johon mut oikeastaan pakotettiin kaverin seuraksi, mutta en mä kuitenkaan hanttiin laittanut.
Tekee varmasti ihan hyvää päästä muutamaksi päiväksi pois kotoa 'tuulettumaan' (:
Saa muutenkin vähän selventää ajatuksia ilman että tarvitsisi hirveästi miettiä tätä syömisjuttua, mikäli vain mahdollisuuksien mukaan selviän ruokailuista.

Isot halit teille, murut♥

Fake A Smile. Don't Let Them Know Your Hurting. They Don't Care Anyways

Lähdin kesken koulupäivän käymään psykologilla.

Istuin häntä vastapäätä olevalle tuolille.

Keskustelu alkoi koulusta ja kavereista puhumisella, mutta onneksi pian pääasia otettiin esille.

Psykologini kyseli saamankaltaisia kysymyksiä, kuin mitä lääkärini oli kysynyt viimekertaisella lääkärikäynnilläni.

Keskustelun jälkeen täytin neljä paperilappua, jossa oli kysymyksiä mielialasta sekä bulimiasta.
Täytettyäni paperit, psykologini kertoi, että lääkäri laittaa minusta lähetteen ammattihoitajalle. Hän kysyi mietä mieltä olen tästä koko asiasta, että minut yritetään parantaa.
- No mun mielestä tää kaikki on aivan turhaa, koska musta mulla ei oo mitään ongelmaa.

Ennen takaisin kouluun lähtöä psykologini antoi minulle kasan papereita joita täyttäisin seuraavaksi kerraksi.

Olen alkanut (jälleen kerran pitkästä aikaa) itkemään useammin kuin yleensä. Aika turhista ja mitättömistä asioista.

Juuri eilen itkin, koska pikkusiskoni oli heittänyt suuttuessaan minulle vaatehuoneeni vaatteiden päälle mehua. Huusin hänelle vihaavani häntä ja pamautin huoneeni oven kiinni ja lysähdin polvilleni lattialle kyynelten virratessa pitkin poskiani.

''Mä en jaksa enää. En jaksa. Mitä edes teen täälä? Mun tulevaisuudella ei ole mitään merkitystä. Miksen voi vain kuolla?''

Vaikka oon syönyt joka päivä aika paljon (ja sitten oksentanut), mun paino on laskenut aika kivasti(:

Tällä hetkellä painan n. 52- 52,5 kg.

Ensi viikolla menen vanhempieni kanssa käymään kouluni terveydenhoitajalla. Pelottaa vähän, jos/kun  vanhempani saavat tietää, että painankin vähemmän kuin mitä he luulevat. Isäni on tällä viikolla punninnut minut kahdesti, ja olen kummallakin kerralla painanut 55kg...

Mutta ehkä ei vain pitäisi mietti liikaa tulevaa..

Oon miettinyt aika paljon joulua.. En malta odottaa, että saan käydä ostamassa lahjoja ystävilleni ja perheelleni☺

On ihanaa nähdä kuinka joku sinulle tärkeä avaa sinun antamasi lahjan riemulla♥

Jouluruoat ovat jotain ihanaa. Joulutorttuja, laattikkoja... namm