Joulu ruokailut menivät ihan hyvin, en ollut ahdistunut enkä oksentanut.
Kuitenkin joulupäivän jälkeen syömiset alkoivat mennä huonosti.
Mulle oli varoiteltu aikaisemmin, että kun elämässä tulee ongelmia, ne ongelmat puretaan joskus ruokaan, jolloin tulee ongelmia.
Mulle kävi näin, vaikka olin toivonut ihan hirveästi ettei mulle tulisi enää syömisten kanssa hirveästi ongelmia.
Mitä sitte oli tapahtunut?
Olin keskustellut pitkään erään jätkän kanssa.
Olimme puhuineet paljon seurustelusta ja muusta rehellisesti ja avoimesti. Kummallakin meillä oli vahvat tunteet toisiamme kohtaan, ja kummatkin tiesimme niistä.
Joulupäivänä mua ahdisti ihan hirveästi melkein koko päivän.
Ensimmäista kertaa elämässäni sain ahdistuskohtauksen ollessani yksin.
Mä huusin, itkin, heittelin tavaroita, ja yrittäessäni purkaa ahdistustani paperille tekstinä onnistuin vain sotkemaan kirjoitukseni. Olin älyttömän vihainen.
Mulla kesti kauan ennen kuin sain rauhoituttua. Tähän auttoi rauhallinen mutta iloinen musiikki ja se kun piirsin kuvioita paperille viivottimen avulla vaikka lopulta sotkin 'taideteokseni'.
Samana päivänä mun tunteet lakkasi yhtäkkiä kuin seinään tätä jätkää kohtaan. En enää tuntenut samoja onnellisuuden ja rakastumisen tunteita kuin aina ennen miettiessäni tätä jätkää, enemmänkin vain ahdistuin entisestään.
Mietin pitkään olisiko mun pitänyt kertoa asiasta sille, vai vaan teeskennellä että mulla oli sitä kohtaan tunteita.
Myöhemmin illalla näimme toisemme skypen välityksellä. Mä en pystynyt teeskentelemään iloista yms. ja tää jätkä huomasi sen heti.
Kerroin tilanteen, ja vaikka ollemmekin pysyneet väleissä, musta tuntui kuin olisin satuttanut jota kuta enemmän kuin ikinä ennen.
Seuraavina päivänä vain itkin ja itkin enkä pystynyt syömään lähes lainkaan.
Vaikka olisin halunnut ja tiesin että mun _ei_ pitäisi jättää aterioita pois, mä en kertakaikkiaan kyennyt syömään normaalisti.
Oksensin kerran juotuani vettä.
Kun mun olo joidenkin päivien kuluttua parani, myös ruokahaluni palautui.
Tällä hetkellä syömiset menevät ihan hyvin (:
Tällä hetkellä musta tuntuu että on enää muutama negatiivinen juttu mistä mun pitäis yrittää päästää eroon, jotta edistyisin parantumisessa enemmän ja olisin lähempänä normaliutta.
Ehkä isoin ongelma on etten meinaa pystyä syömään normaalisti sellaisten ihmisten seurassa jotka tietävät mun syömishäiriöstä. Varsinkin herkkuja on erittäin, erittäin vaikeaa syödä. Tulee kauhean syyllinen olo. Tuntuu että teen jotain hirveän väärää.
Juuri pari päivää sitten tein lettuja, sillä vanhempani olivat pois kotoa. Heidän piti tulla kotiin vasta tunnin parin kuluttua, mutta he saapuivatkin puolen tunnin päästä kesken lettujen paiston. Mulle iski paniikki, tuntui kuin olisin ollut varastamassa vanhempieni pankkitiliä ja olin jäädä kiinni teostani, vaikka olin vain tekemässä ruokaa! Miettikää! Paistoin vain lettuja ja tuntui kuin maailmanloppu olisi tullut, sillä pelkäsin että joku näkisi minun tekevän jotain herkkua. Naurettavaa :D
Nojoo, kuitenkin, paniikissa yritin piilottaa lettutaikinan, laitoin paistumassa olevan letun lautaselle ja piilotin paistinpannun.
Kun vanhempani eivät enää pyörineet keittiössä paistoin letut loppuun, vein lautasen piilotellen huoneeseeni söin ne.
Ei herkkujen syömisen pitäisi olla niin iso juttu... mutta vielä mä pääsen mun peloista eroon! (:
