15. syyskuuta 2012

Maanantaista Perjantaihin


Maanantain ensimmäinen paastopäivä meni vähän pusikkoon syötyäni 2 proteinipatukkaa. Seuraavat päivät menivät kuitenkin vallanmainiosti, perjantaihin asti.
Syömiseeni oli kuitenkin hyvä syy(vaikka toisaalta se päivä olikin vain yhtä mättämistä).
Mulla alkoi eilen eräs vahva lääkitys, mikä pistää vatsan ihan sekaisin. Sen tähden ravasinkin eilen vessassa vähän väliä ainakin 6 kertaa, ja jokaisella kerralla itkin sitä sietämätöntä kipua. Äitikin tuli kerranvessan oven taakse ja kysyi
- Alicia onko kaikki hyvin? Sä oot istunut sielä jo 20 minuuttia.
- No kun vatsa on ihan hirvittävän kipeä, vastasin itku kurkussa.





Perjantaina siis söin lautasellisen ranskalaisia, suklaalevyn, 8 keksiä, ruisleivän kinkulla ja mysliä.
Eikä se silti auttanut tähän vatsaan. unbelievable

Tänä aamuna oikeasti pelkäsin ottaa lääkkeen. Olisiko tämä päivä samanlainen kuin eilinen?
Astuin peilin eteen ja heitin yöpaitani pois yltäni. Näky ei olltkaan niin kauhea kuin mitä olin odottanut eilisestä johtuen. Onneksi.




Kävelin keittiöön keittämään kupin kahvia. Kaadoin kahvin kuppiin, otin puolikkaan suklaalevyn(koska minä idiootti toivoin sen auttavan vatsani toimintaan) ja appelsiinimehutölkin käsiini ja istuin tietokoneelle kirjoittamaan postausta teille(;
Love Ya




3 kommenttia:

  1. Eiks sun kannattais jättää toi suklaan mussuttaminen ja syödä reilut tuhat kaloria terveellistä ruokaa? Laihtuisit paljon paremmin ku tolleen. Sulla ei oo nykyään kai itsekurii? Tai sit vaan päätät parantua. Se olisi parasta. Voisit syödä mitä haluat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommmentistasi päätellen luulen että et sairasta syömishäiriötä, tai ainakaan bulimiaa(?)

      Syömishäiriöstä ei vain tuosta noin parannuta pelkän tahdon voimalla. Varsinkin jos syömishäiriöinen ei koe olevansa sairas.

      En koe tarvetta parantua bulimiasta. Minusta ruoan oksentaminen on täysin normaalia, ja siitä on tullut tapa, enkä pääse siitä eroon, vaikka olenkin yrittänyt.

      Tottakai suklaan jättäminen pois olisi hyvä vaihtoehto, ja yritänkin pyrkiä siihen, mutta kun sitä mieli tekee, niin ei kelpaakkaan enää mikään muu.

      Se, että söisin tarkoituksellisesti 100 kaloria päivässä, ei kuulosta omaan korvaani hyvältä, enkä ajattele laihtuvani sillä tavoin.

      Minulla oma tapani laihtua, enkä tarvitse siihen muilta kommentteja.

      Poista