Aamulla vanhempani pitivät minulle juttelutuokion siitä, etten syö aamupalaa. Tottakai väitän aina vastaan ja sanon syöväni joka aamu. Eivät usko.
Äiti käski minun mennä herättämään isä aina aamuisin, ja söisin sitten tämän nähden. V*ttu
Isä ilmoitti punnitsevansa minut tästedes aina ennen jumppia joissa käyn. Paino ei kuulemma saisi laskea liikaa.
Perk*le miksi muuten edes kävisin mm. Zumbassa, jos en aikoisi pudottaa painoa ja laihtua??
Kun vain ajattelenkin tuota aamuista juttelutuokiota, v*tutuskäyrä lähelle täyslukemia. Miksi muiden pitää puuttua tähän? Antakaa olla.
Kävin tänään kaupassa, ja kassalla oli ala-asteen kummioppilaani äiti. Hän sanoi minun kasvaneen, ja sanoi kauniiksi. Naurahdin vain hänen kommentilleen, maksoin ostokset ja lähdin. Hymyilin koko loppumatkan kotiin. Kotiin päästyäni menin peilin eteen ja kysyin hiljaa itseltäni ääneen: ''Olenko mä oikeasti kaunis?''
Tuollaiset kehut saattavat pelastaa koko loppupäivän. Omani se pelasti lähes kokonaan.
ps. Käykääpä laittamassa kysymyksiä tuonne kommentteihin tai lähettäkää sähkäriin(:
Voivoiei... aika paha paikka tuo vanhempiesi asettama... Mutta jos otat loppu päivän kevyesti?? Vai vahtaako ne muutenkin?
VastaaPoistaVielä kysymys: millä keinolla laihdut ;D
Kuinka vanha olit kun sairastuit, ja kuinka vanha oot nyt?
VastaaPoistaAiotko joskus laittaa omakuvia?
Oon lukijas, eri käyttäjällä vaan (;
onko siulla ystäviä/kavereita/tuttuja, jotka on sairastunu anoreksiaan?
VastaaPoistaKysyn tätä siksi, että ite sairastuin ja tajuttuani, että sairastuin huomasin, että ympärilläni on monta muutakin, jotka ovat sairastuneet ja joko ovat edelleen sen kourissa tai ovat päässeet siitä yli.
PS. Rakastan siun blogia!:)