Wild Hearts Can't Be Broken

Tämä päivä mennyt ihan hyvin. 2 mangopilttiä ja ruisleipä kinkulla.

Tästä se lähtee, tästä se lähtee...ツ

Viikonloppuna on opiskelijabileet, jonne menen jos kaverini saa vanhemmiltaan lähtöön luvan. Bileet ovat n. 200 kilsan päässä, ja isäni on luvannut noutaa meidän yhdeltä, joten ei ole varaa ottaa ainakaan suurempia annoksia, mikä tietysti vituttaa, mutta pääasiassa lähden sinne 'kalastelemaan' jätkiä, joten keskitytään siihen..
Kuulostaa ehkä toivottomalta lähteä etsimään pojilta huomiota, mutta se on tapa jolla yritän kohottaan itsetuntoani. En usko, että kukaan pystyy kieltämään, että se tunne, kun saat hyväksynnän joltain pojalta tai tytöltä, on ihana ja saa paremmalle mielelle. Vai pystyykö?

Vielä näin lopuksi kerron, että nyt saatte laittaa kysymyksiä tulemaan, joko tuonne s-postiin, tai kommentteihin! Tuleva postaus olisi arvatenkin siis kysymyspostaus, jonka teen sitten kun kysymyksiä on hyvä määrä☻
Ilkeitä ja vähemmänkin ilkeitä kysymyksiä saa laittaa tulemaan, jos mieli tekee.
Vastaan jokaiseen, henkilökohtaisuuden rajoissa tietenkin ;)

Tiedän Että Pitäis Ryhdistäytyä, Mutta Pikkutuntehin On Niin Helppo Eksyä

Näin illasta sorruin syöpöttelemään ylitse kalorirajan


1 mustikkapiltti
2 mangopillttiä
60g(kuivapaino) nuudeleita + ketsuppia & 9 pientä pepperoni makkaraa paloiteltuna
10 salmiakki tikkaria
1 teeleipä
n. 50g Fazer suklaalevyä
1 Kerrons Viili
4 pientä kaurakeksiä

= n.800kcal

Lähden huomenna pe-su kestävään konfferessiin, joten(toivonmukaan) syömiset pysyvät kurissa, sillä otan mukaan pilttejä, joita syön sitten tarjottavan ruoan sijasta. Menen sinne eräisen ystäväni kanssa, joten hieman pelottaa, mitä hän meinaa kun en syö 'normaalisti'...

 Monen kuukauden odotuksen jälkeen pääsin tupakalle. Sain kokea jälleen sen rahoittavan tunteen yhdessä ystävieni kanssa. Naurua, rauhallisia ja hulluja hetkiä.. koko päivä hyvien ystävien seurassa, voiko muuta toivoa ? 

Kotiin päästyä säntäsin heti ensimmäisenä suihkuun siinä pelossa, että jäisin vanhemmilleni kiinni.
Ja onnistuin. Pelastuin.

Now I Am One Of Them

Pävät kuluneet tavallista paremmin(:  Päivät on menty semmosilla 300-500 kaloreilla ja ruuminlämpökin alkanut laskea. En ole oksennellutkaan paljoa, koska syy
1. Antibiootit ja niiden hirveä maku oksennettaessa.
2. Jos syön minimikaloreilla, tiedän, että en lihoa niin hirveästi, joten tarve oksentaa ei ole niiiiiin suuri.

Kävin ostamassa eilen ruokia tulevia päiviä varten. Hedelmä-ja ruokapilttejä, 1 nuudelipakkaus(50kcal/100g), 1 Felix Maku Kurkkuja(12kcal/100 = koko 300g putilossa vain 36kcal), ja yksi salmiakki tikkari, jonka söin matkalla. 

Vasta illalla tajusin, että suolahan turvottaa ihan hemmetisti, ja mietin, että ostinko nuo kurkut ihan turhaan? 
(Eli jos joku on maistanut noita kurkkuja ennen, niin saa tulla kertomaan aiheuttiko turvotusta vai ei, kidos ツ )  

Ajatella, taas kerran palaan siihen samaan vanhaan. Tarkat kalorien ja hiilareiden laskennat... Itseasiassa olen ikävöinyt tätä..

Sain koulusta kotiin tuotavaksi jonkinlaisen lapun liittyen uuteen terveydentarkastajaan, joka on saapunut entisen sijalle. Siinä kyseltiin kaikkea syömisisitä, liikunnasta ja muusta paskasta.
Lapussa oli yksi kysymys vanhemman täytettäväksi, jonka lukemista en voinut välttää..
-Lisätietoja ja muuta huomioon otettavaa
Alicia sairasti anoreksiaa syksystä kevääseen, mutta toipui siitä hienosti.

Vanhempani oikeasti luulevat minun parantuneen. Toisaalta se särkee sydäntäni, mutta toisaalta olen siitä iloinen. Ei tarvitse miettiä tarkkailevatko vanhempani, vai eivät.
Muttta se tuntuu väärältä. Olo on ihan kauhea.

Just Want To Be Skinny. Is It Wrong?

Hemmetin viikonloppu. Taas kerran vajosin alas ruoan houkutuksiin.
''Ehkä voin tänään syödä muutakin kuin vaan jogurtteja.. huomenna syön vain jogurtteja.''Sipsejä, leipää, suklaata, salmiakkia, hedelmäkarkkeja, keksejä(jotka jopa itse leivoin)... Mitäpä muuta tarvitaankaan huonon omatunnon lisäämiseksi ?
Olin sentään 'ahkera' ja lähdin vielä illalla lenkille.

Ja seuraava päivä jatkui lähes samaa rataa käydessäni shoppailemassa kaupungilla. Kookospalloja, sipsiä, suklaata, hedelmäkarkkeja(jogurttien lisäksi tietenkin).

Ennen nukahtamista päätin aloittaa taas sen saman vanhan, tutun ruokavalion, mikä minulla oli tämän vuoden alussa, mikä siis tarkoittaa paistettuja vihanneksia ja (vähäkalorista) hedelmä/marjakeittoa.
Ehkä pian voin olla niinkuin ennen. Ennen näitä läskejä ja ylimääräisiä kiloja.

Syömisaikataulut (kyllä, olen jaksanut tehdä sellaisetkin)  riippuu täysin tästä mun antibioottikuurin (joka kestää onneksi vain viikon)  aikatauluista, minkä takia en voi syödä miten vain milloin vain, koska jos syön lääkkeen samoihin aikoihin kuin ruoan, se ei ehdi vaikuttaa  KOSKA on pakko oksentaa kaikki mitä olen syönyt, koska muute lihonlihonlihonjalihon, joten lääke tulee muuten ulos siinä samalla. 
Tänään menty teen voimin, saa nähdä mitä vielä tunkeutuu suuhun.

Toivottavasti teille kuulu parempaa murut♥

Love Ya

Maybe It's Not About The Happy Ending, Maybe It's About The Story

54kg.  
Are you kidding me?

Pitäisi käydä useammin lenkillä.
Kävin eilen ensimmäistä kertaa lenkillä varmaan viikkoon. KOSKA OLEN LÄSKI
Tämä on yhtä tuskaa. Tuntuu että olen jymähtänyt paikoilleni. Että jään tähän painoon ja kokoon, enkä laihdu tästä ollenkaan

Eikö ole aika epäreilua, että jotkut ovat luonnostaan pyöreämpiä, toiset hoikkia ja toiset normaaleja?  Mikseivät kaikki voisi olla luonnostaan hoikkia, eikö se olisi reilumpaa?

En pysty ymmärtämään, miten jotkut niistä ihmisistä, jotka ovat vähän pyöreämpiä, pystyvät suhtautumaan kehoonsa niin hyvin ja olemaan ylpeitä omista muodoistaan? Olen niin kateellinen. He pystyvät elämään tyytyväisinä syömisistään huolimatta.
Miksen minä voi hyväksyä itseäni tälläisenä? Miksi en vain voi päättää ajatellan, että olen ihan hyvä näinkin, ja syödä normaalisti?
Ehkä siksi, koska olen muodostanut kuvan pääkoppaani, että olen kauniimpi laihana. Ehkä siksi, että luulen kelpaavani muille ollessani vain luuta ja nahkaa.
Ja vaikka kuinka yrittäisin ajatella, että minun ei tarvitse olla laiha saadakseni hyväksynnän, en pysty siihen. En oikeasti. Yitän ja yritän, mutta ei. That's impossible.

Ajatukset ovat pyörineet ympyrää koko päivän, koska minulla on eräs ystävä (poika), jonka kanssa on eräänlaisia ongelmia. En ole varma, onko ystävyyssyhteemme aito.
Koulussa hän on kuin ei huomaisikaan, ja kun olemme kaupungilla, hän ei halua mennä kanssani yleisille paikoille siltä varalta, että sielä olisi hänen muita ystäviänsä.
Ei hän ole sanonut näin, mutta kyllähän tekin tiedätte miten jotkin asiat ovat ilman sanomistakin.
Tuntuu että hän häpeää minua. Mutta olemme olleet ystäviä kohta 6 vuotta, enkä missään tapauksessa voisi harkita välien poikitsemista.

Hän on melkein täydellinen ystävä, ilman tuota yhtä 'pientä' sivuseikkaa, joka häiritsee aivan suunnattomasti.
Olen ihan pihalla. En tiedä mitä tehdä, vai pitäisikö edes tehdä mitään? Jos antaisin asian olla. Ehkä.. ehkä se menee ohi.. joskus.

A Minute On The Lips, A Lifetime On The Hips

Päivät kuluneet samalla tylsällä tavalla.

• Suklaata

• Teetä

• Kahvia

• Jogurttia

Hävettää nähdä tuossa listassa sana suklaa.

Tuntuu kuin tekisin suurta vääryttä syömällä suklaata. 

Tai periaatteesahan teenkin. Kropalleni. Lisää rasvaa, kaloreita, hiilareita... Se on väärin. Sen takia en laihdu tarpeeksi . 

Mutta minkäs teet, kun jääkaapissa on lähes  aina avaamaton tai jo avattu suklaalevy. Yksinkertaisesti rakastan suklaata. Sen aromeja, sitä tunnetta kuinka se jääkaappikylmänä rouskuu hampaissa. Ehkä siksi syönkin sitä. Se tuo hyvän tunteen..  tosin hetkeksi, mutta silti. Olen tunnesyöjä.

Tongin äskettäin huoneeni lipastoja, ja uskomatonta kyllä, löysin lähes täyden nesteenpoistoputilon☺

Voi sitä riemua hahah ! Elämän pieniä iloja(; 

Ensi viikolla taas kouluun, mikä merkitsee ainakin kahta asiaa. 

1. Kesä on ohi

2. Lisää tuhautuneita ja tylsiä päiviä

Juuri kun ehdin tottua ajatukseen, että nyt on loma, eikä tavitse olla menossa aina jonnekin, alkaa koulu. Huoh

 

Ps. Kuten varmastikin suurinosa huomasi, muutin blogin ulkoasua näin ''koulujen alun kunniaksi''

Tulin Voittamaan

Olen lihava. Valtava. Sika. Norsu. Paska. Turha. Tähän tunteeseen tarvittiin vain kaksi päivää. Lauantai+Sunnuntai+Ruoka=Turvotus ja paska itsetunto. Mutta miksi juuri nyt? Miksi vain viikkoa ennemmin koulun alkua?

Maanantaina menen poikaporukan kanssa mökille ainoana tyttönä. Mukana sytkä sekä ehkä jotain pientä evästä iltaan... Mutta ainoa "ongelmia" tässä on se että olen läski. Tiedättekö miten paljon se voikaan vaikuttaa kaikkeen? En pysty olemaan rennosti samalla, kun tiedän näyttäväni sumopainijalta. En pysty.

Olen 'pohtinut' etenemistäni laihdutuksessa. Ja ymmärrän, että jos etenen tällä samalla tavalla kuin nyt, en ikinä tule laihtumaan kunnolla. Se että olen ilman ruokaa pitkään tuo mukanaan haluja ruokaan ja pian ne käyvät mahdottomiksi, ja sorrun syömään. Joten nyt päivittäiset ruokatarpeet tulevat jogurteista. Ja saan oksentaa pois syödyn jogurtin.

Eating Disorders Kill

Lenkillä tuntui, että jalat pettäisivät alta ja pyörtyisin. Monta kertaa jouduin istumaan maahan jotta jaksaisin paremmin. 12 km, ja selvisin siitä.

Eilen mokasin. Söin yhden rahkan(140kcal) ja kaksi jogurttia, joista toiseen laiton muroja. 
Mutta koska sain kaiken oksennettua, olo ei ollut niin syyllinen.
Isä toi myös uunituoreita hillomunkkeja ja sokeririnkeleitä. Hän kysyi kumman ottaisin. Rinkelin.
Myöhemmin illalla otin rinkelin ja murustin sen pieniksi paloiksi vessanpönttöön. Haaste selvitetty.

 Äiti on puhunut jo monen päivän ajan tekevänsä juustokakkua. Lempikakkuani. 
Olen miettinyt, että pitäisikö maistaa yksi pieni pala, vai olla ottamatta ollenkaan..
Ja olen toistaiseksi päättänyt, että jos ei käsketä ottamaan, niin en ota ollenkaan. Koska pelkään todellakin sen yhden pienen palan johtavan suureen mässytykseen. 

Onnellisuus On Sitä Kun Ei Vituta Ihan Koko Aikaa

Kolmas päivä menossa kahvilla ja teellä. Paino on tällä hetkellä noin 51kg.
Tunnen luissani, että onnistun. Olen päättänyt onnistua. Mikään ei nyt estä minua.

Olen jättäytynyt monista tapahtumista, joihin olisin halunnut mennä, pois ruoan tähden. Kuulostaa naurettavalta, eikö?
Mutta niin kuin varmastikin monien teistäkin, ruoka on pahin viholliseni. Enkä aioi päästää sitä lähelleni. Koska tiedän, että jos otan yhden herkun, otan toisen, kolmannen, ja sen jälkeen ajattelen, että nyt kun herkuttelen koko loppu päivän.
Ja sitten tulee katumus. Lupaukset etten tee sitä koskaan uudelleen. Ja se lupaus pitääkin.. jonkin aikaa. Ja sitten muserrun taas syömään. Ja sitten oksennan. Ja sama kierros jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Tiedän, että laihduttaa voisi jollain 'paremmallakin' konstilla, mutta ei. Se on aina tätä samaa. Tuosta kierrosta on alkanut tulla vähän kuin jonkinlainen 'rutiini'. Mutta se on minun tapani laiduttaa. That's it.

Mulle on tullut ihan käsittämätön halu käydä tupakalla. Viime kerrasta on jo 4 kk, mitä ihmettä? :0 
Tiedän että ei pitäisi. Vielä kun se ei ole 'pakollista'. Mutta se helpottaa. Siksi haluan sitä.