I Look Like Pregnant

En mennyt tänään kouluun. En vain pystynyt, olin(ja olen yhä) aivan turvoksissa. Valehtelin äidille vatsani olevan niin kipeä etten pystyisi liikkumaan, läpi meni. No, myöhemmin sanoin oloni parantuneen ja menin syömään. Rakkaat, antakaa anteeksi, kalorit ovat tähän mennessä siinä 500 paikkeilla, KOSKA, söin tonnikalaa, mikä on tunnetusti suolaista, ja suolahan turvottaa ihan helkutisti. No, yritin saada turvotusta laskemaan syömällä ananasta ja AllBran-muroja(niiden pitäisi auttaa turvotukseen), joidenka takia kalorit menivät yli rajan :(
Lisäksi en pysty lähtemään sille 20 kilsan lenkille, vanhempieni takia, koska he pelkäävät vatsakipujeni palaavan ja kaatuisin ojaan tjtn ( :D )
Mutta lupaan mennä sen huomenna, sillä minun on pakko, lupasin tai en, koska lauantaina PITÄÄ näyttää päätäjäismekossa hyvältä(tai ainakin edes vähän paremmalta kuin nyt)!

Tiedättekö mikä on lähes hupaisaa? Näytän aivan siltä, kuin olisin raskaana..
Vai onko joku eri mieltä? ↓

Juu, no tuota vatsaa piti hieman ''väännellä'', jotta se näyttäisi tuolta, mutta silti ;D

Oon aivan rakastunut ns. atleettisiin vartaloihin enkä voinut vastustaa kiusausta lisätä tänne kuvia:

 

 

Epäonnistuin, taas

EEEIIHH! Miksi aina mulle pitää käydä näin, miksi!? Se kirottu vaaka näytti iltapainona 49,5 kg ;( Lisäksi mun kädet on lämpimät ja enää on lauantaihin asti aikaa laihtua, koska muuten näytän ihan makkarakuoreen käärityltä norsulta päättäjäismekossani!

(Lähes)Kaikilla tuntuu olevan tällä viikolla tälläinen mättöviikko, mitä nyt olen noista uusimmista postauksista lukenut..

Kuitenkin, mä lupaan teille, että huomenna syön ENINTÄÄN 300kcal, ja kävelen 20km lenkin! Lupaan teille sen, ja jos epäonnistun, saatte keksiä mulle rangaistuksen(;

Antakaa anteeksi, että tämä postaus pursuaa pelkkiä valituksia, ja kuulostaa aivan joltain ihku teini pissiksen kirjoittamalta, mutta olen tällä hetkellä vajonnut niin alas epätoivoon, kuin ikinä vain voin olla :/

Pettymys + ruoka = tuskainen turvotus (+päättäjäismekko löydetty)

Edellisenä aamuna herättyäni maksin sängylläni ja katsoin kohti kattoa. Tunsin kylkiluuni ensimmäisenä käsieni kietoutuessa ympärilleni. Selvästi. Liian selvästi. Tätähän olin toivonut. Halusin tuntea ja nähdä luuni. Olin pettynyt. Mikä syy minulla nyt olisi laihduttaa? En haluaisi painaa paljoa vähempää. Itseeni syvästi tyytymättömänä lähdin abc:lle ostamaan karjalanpiirakan kananmunavoilla. Nousin seuraavaan lähtevään linja-auton kyytiin ja istuin syrjään. Nostin karjalanpiirakan kaavin puolet kananmunavoista ja söin sen. Nauttimatta, minkäänlaisia tunteita herättämättä. Saavuttuni seuraavaan kaupunkiin nousin pois kyydistä ja suuntasin kohti Studio25:ttä. Kokeilin erilaisia mekkoja, ja lopulta löysin parhaimman. Kokoa Xs, ja silti hieman liian iso. Illalla lipsahdin, enkä vain hieman. Ostin keksipaketi(söin puolet), kanasalaatin(edes jotakin terveellistä), (kevyt)jäätelöä, wiinerin, vuoksen piirakan ja tein kotona puuroa. Tuloksena ehkä yksi kivuliaimmista turvotuksista. Pyörin ja hyörin sängyssäni varmasti lähemmäs tunnin kiroten turvotusta ja sitä kipua, mitä se minulle aiheutti.

Tänä aamuna söin loput tuosta kirotusta keksipaketista ja painuin kouluun häveten ja yrittäen peitellä lihoamistani. Ja nyt, kirjoitan tätä ja syön juuri paistettuja minilettuja samalla yrittäen keksiä hyvää tekosyytä kysymykselle: Miksi? 
Mutta, tiedättekö mikä tässä on parasta kaikesta huolimatta? Paino on pysynyt ALLE 50 kg. Kävin nimittäin juuri muutama sekunti sitten puntarilla peläten kohtalon numeroita, ja hypelin onnellisena pois tuolta tuomion laatalta, jossa paistoivat numeron 49.0 kg ! Ehkä elämä ei sittenkään ole ohi, ehkä minulla on mahdollisuus...

Edit://

Ei s**tana oon ihan turvoksissa, oikeasti! Vatsa on ihan kova ja iso ja.. huoh h*lvetti kuolen pian, en kestä tätä enäääääää 
Nyt lenkille ja äkkiä→→→ 

Swelling = Life Sucks

Aamupaino 46kg. Tämän päivän aikana oon kerrännyt itseeni ihan hirveästi kaikkea nestettä ja syönyt Läkerolin Xylitol patsilleja, mikä tietää ihan helvetinmoista turvotusta. :/  Nesteenpoisto tabletteja on jäljellä enää kolme kipaletta joten huomenna ostamaan lisää. Käyn samalla hankkimassa(vihdoin ja viimein) päättäjäismekon(:  Nyt vain päähän on hivunnut pieni pelko, entä jos kaikki mekot onkin liian isoja? Koska meinaan, budjetti on semmonen 80e, joten voi olla että pienemmät mekot maksaakin enemmän, tai sitten.. ääh, pää on ihan täynnä Cokista :D

 

Katsoimme äidin kanssa Maailman Övereimmät Juhlat-sarjaa, ja samalla kun itse join Cokis Zeroa äiti mässytti Estrella Spicy Mexicana & Sourcream sipsejä(rakastan kyseisiä sipsejä♥). Mietin, että ehkä vielä joskus minäkin syön samoja sipsejä ilman huolia, katumusta ja murheita.

 

Aamulla käydessäni vessassa taas kerran puntari löytyi keskellä vessan lattiaa(yleensä puntari on vedetty erään pöydän alle, ja se otetaan sieltä pois vain käytettäessä) , ja itseni lisäksi vain pikkusiskoni oli kotona. Voi sisko rakas, et ymmärrä mitä olet itsellesi tekemässä :'(

 

Vanhempani eivät ole piiiiiiiiiiiiitkään aikaan puhuneet mitään syömisistäni tai laihtumisestani onneksi. Uskon etteivät he vielä ole huomanneet, sillä peitän laihtumistani vaatekerroksilla. Aina ennen huoneestani poistumista puen farkut, ja niiden päälle lökärit, t-paidan päälle villapaidan, ja villapaidan päälle L-kokoisen hupparin. Ongelma vain on, että koko ajan tulee vain lämpimämpi ja lämpimämpi, ja paahdun jo nyt näihin vaatteisiin. Ja entä sitten kun menemme sukulaistemme luo? En minä voi mennä tälläisissä vaatteissa sinne, rupeaisivat ihmettelemään ja käskisivät ottaa hupparin pois, ja siitä saattaisi seurata vanhemmilleni ''pienoinen'' järkytys.. 

 

45,5kg♥

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen pakahtua onnesta vaa'alla käynnin jälkeen!
Vaa'alla paistaa luvut 45,5kg ja tietokoneen näytöllä painoindeksilaskurissa numerot 16,9♥ Elämä hymyilee☺

Mietin lenkillä käydessäni, entä sitten, kun minut punnitaan, ja vaa'assa lukee ''liian'' alhaiset numerot. Joudunko hoitoon, pitääkö taas kerran valehdella terveydenhoitajalle, ystäville, vanhemmille, lääkäreille, psykologille, kaikille? Ei, en aioi palata takaisin. Ikinä. En aio koskaan luopua tästä, ravintoarvojen vaihtailuista, ruoan punnitsemisesta, itseni punnitsemisesta, niin pitkistä lenkeistä, että meinaan kaatua maahan voimattomana, syömättömyydestä, anoreksiasta. Tämähän on mun elämä, miksi se pitäisi riistää pois? Niin, sitten tulevat ne selitykset ''Ei me yritetä sulta sun elämää riistää, me yritetään auttaa sua!'' . Mitä auttamista se muka olisi?
En kestä sitä, että minusta pidetään huolta, en kestä. Jättäkää minut rauhaan, enhän minä muuta tarvitsisikaan.

Edit://

Vanhemmat oli kotona, joten tämän päivän ruokasaldo on puolikas jogurtti, eli 25kcal.

Rennompi Päivä..

Tänään olisi ollut viides päivä ilman ruokaa, mutta koska luokkamme järjesti retken Hesaan, ajattelin ottaa hieman rennommin..;)

Tämän päivän syömissaldo :
• 2 jäätelöä(= 180kcal)
• Muutama salaatin siivu(kävimme Raxissa syömässä, ja otin salaattibuffetin)
• 2 hattaraa

En olisi ikimaailmassa suostunut syömään hattaraa, mutta saatuani tietää, että yhdessä hattarassa on n. 1 rkl sokeria(eli ei niiin paljoa kaloreita) , uskallauduin sitäkin ostamaan(:

Ps. Eilinen iltapaino(vaatteet päällä) 48kg!♥

Minusta Tulee Vielä Niin Pieni, Että Saatte Suurennuslasilla Katsoa Ettekä Siltikään Näe

Aaaaaaa, olen niin iloinen! Jo toinen päivä ilman ruokaa, kolmas tulossa (; Olen näinä kahtena päivänä syönyt purkkaa ja juonut Cocacola Zero, vettä ja kahvia sekä kumpanakin päivänä käynyt 10km lenkin (; Kumpä kaikki päivät voisivat olla tällaisia<3

Koulussa(välitunnilla) olin kavereideni kanssa makaamassa ruohikolla, ja huomaamattani paitani oli noussut hieman yli navan. Eräs kaverini sanoi vilkaistessaan minuun

-Vähän sä Alicia oot laiha!

Kielsin kyseisen kommentin ja laskin paitani alas. Sisäinen minäni huusi riemuissaan ihanasta kommentista ja hymyili niin leveästi kuin vain mahdollista!:)

 

Lenkillä tuntui että lysähtäisin pian uupuneena maahan, enkä millään meinannut jaksaa kotiin asti. Kaikki paikat oli aivan kipeänä, mutta ajattelin vain, että jess, näin sen kuuluukin olla! Outoa kyllä, olen itseasiassa hyvin innoissani kesästä(: Tuntuu, ettei mikään voi estää minua, kun saa laihduttaa ja laihduttaa:)

Mitä Nopeammin Kesä Tulee, Sitä Nopeammin Pitää Laihtua

Apua, tajusin juuri, että koulut loppuvat ensi viikolla! Olen jo muutamien viikkojen aikana katsonut päättärimekkoja, mutta en ole ostanut tai kokeillut vielä yhtäkään, koska olen ajatellut, että kenties olen laihtunut, ja mekko olisi liian iso päättäjäisissä, mutta nyt tuntuu siltä, etten millään ehdi ostaa ''täydellistä'' pukua. Apuah, kesäkin tulee ihan hirveää vauhtia, ja vieläkään en ole tarpeeksi laiha.

Te ihmiset varmaan luulette, että mun arki on mennyt ihan loistavasti, enkä ole retkahtanut herkkuihin tms. Väärin. Juurikin eilen päällä oli hälläväliä-asenne, joten suusta alas meni mm.keksejä, suklaata, karkkeja, leipää yms. Voitte vain arvailla sitä pettymyksen tunnetta illalla, kun katsoin peiliin. huoh 
Ainoa apu siinä tilanteessa oli nesteenpoistotabletit(joita on jäljellä vain 5) ja iltajumppa. Aamulla näytti jo vähän paremmalta, enkä tähän mennessä ole syönytt(purkan lisäksi) mitään(: Kohtapuolin rupean tekemään iltapalaksi puuroa, joten kalorit ovat siinä 100kcal paikkeilla ;)

EDIT//

Fantásico, päivä selvittiin ilman ruokaa! Naamaan upposi ainoastaan kahvia, Coca-cola Zeroa ja purkkaa!(:

Haaste Ja Anteeksipyyntö

Elikäs sain tällaisen haasteen käyttäjältä tooshort, kiitokset hänelle(:

1. Millaista musiikkia kuuntelet?
 Itselläni on todella laaja musamaku, eli oikeastaan kaikki menee klassisesta heviin asti (;

2. Onko sinulla lemmikkejä?
 Itselläni ei ole ikiomaa, mutta perheellämme on kääpiöhamstereita ja kani♥
 
3. Millainen olet luonteeltasi?
 Hmm.. Puhelias, kerron mielipiteeni suoraan, huumorintajuinen, toimelias, auktoriteetin hakuinen,  auttavanen, sosiaallinen ym.
 
4. Itketkö usein? Miksi?
  Syömishäiriöni alussa itkin lähes kokoajan ollessani yksin, koska olin masentunut ja elämänhaluton. Nykyään itken aika harvoin ollessani erittäin vihainen ja pettynyt itseeni, tai tuntiessani kaikkien vihaavan itseäni.

5. Mikä on lempi elokuvasi?
 Voivoi, niin monia elokuvia että on vaikea valita.. Mutta yksi parhaimmista elokuvista on Vicky Christina Barselona♥

6. Kuka on rakkain ihminen sinulle?
 Pikkuveljeni♥

7. Mitä inhoat eniten?
 Itseäni ja ruokaa.

8. Mikä on parasta sinussa?
 Mietin tätä kysymystä erittäin kauan, ja koska nähtävästi on pakko vastata jotain, niin ehkä silmäni(vaikka eivät nekään ole ihmeelliset, mutta..)

9. Kuka on mielestäsi parhaimman näköinen julkkis?
  Kim Kardishian ja Penélope Cruz

10. Millaisena näet itsesi 10 vuoden päästä?
  Perheen äitinä, ihanan aviomiehen kanssa, hoikkana, menestyneenä työssään.

11. Uskotko Jumalaan?
 Tähän kysymykseen on jokseenkin vaikea vastata, koska osittain uskon ja osittain en, en osaa selittää sitä ( :D )

PS.

Rakkaani, antakaa anteeksi, unohdin kertoa postauksessani Thinspoa jotain tärkeää.

Eli, kerroin vanhemmilleni epäilyksistäni siskoni alkaavaa syömishäiriötä kohtaan.

Puhuimme äidin kanssa, että hän lähettäisi ala-asteen terkkarille viestiä, ja pyytäisi siskoani puhumaan kanssaan. Toivon todellakin, että asiat järjestyvät! 

Lying And False Suggestions

Eilen koulussa kesken tunnin terkkari tuli hakemaan minut, mikä tietysti aiheutti hieman järkytystä.
Mutta en silti pelännyt ainakaan sitä, mitä vaa'an numerot näyttäisivät, sillä sunnuntaina (ikävä myöntää) olin jälleen vajonnut mässäilemään. En edes kehtaa kirjoittaa niitä hirveitä numeroita tänne, antakaa anteeksi :(
Mittailujen jälkeen terkkari alkoi kyselemään syömisitäni:
- No kerros, että mitä sä syöt aamupalaksi?
- Leipää ja sitte sen lisäksi jonkun hedelmän, tai jogurttia myslin kanssa, se vähän vaihtelee, mutta aina aamuisin mä syön aamupalan(todellisuudessa jos vain mahdollista en syö ollenkaan).
- No entä sitten koulussa?
- No se on edelleen se salaatti-linja, mutta jos on kalaa tai kanaa niin sitä sitte otan(oikeasti en syö mitään).
- Entä mitä sä syöt sitten koulun jälkeen ja iltapalaksi?
- Mä syön neljältä paistettuja vihanneksia, puuroa tai kalaa tai kanaa, ja iltapalaks jogurttia myslin kanssa ja ruisleipää.
- Jaa, no sun syömiset on ainakin ihan kohallaan. Ootko sä muistanu niissä verikokeissa käydä?
- Mun on pitäny jo pidemmän aikaa mennä sinne, mutta se vain on jäänyt pois.
- Juu, no muista kuitenkin käydä tässä ainakin ennen kesälomaa.
- Juu mä varmasti käynkin tässä muutaman viikon sisällä
sitte.

No joo, käynti meni hyvin, terkkari uskoo mun olevan parantumiseen päin, ja vanhemmat olivat älyttömän iloisia saatuaan tietoni terkkarilta. Hyvä vain, että edes joku/jotkut on/ovat ilonen/iloisia..

Suunnittelimme tänään ystäväni(joka tietää) kanssa menemistä linkalla toiseen kaupunkiin. Ei siinä mitään, mutta ystäväni ehdotti menemistä Subwayhin tai johonkin pizzeeriaan, ja että ostettaisiin karkkia ja kaikkea. Ajattelin vain, että kukkuu, luuletko sä oikeasti että mä rupeaisin syömään jotain roskaa, missä on ihan tuhottomasti kaloreita? Subin vegessäkin('kevyimmässä vaihtoehdossa) on n.200kcal(!) Ja vielä karkkia kaiken lisäksi, what a jocke.

Puhuin tänään eräisen ystäväni kanssa, ja tämä kertoi huomanneensa, että(sovitaan nyt vaikka että Kalevi) Kalevi ei ole syönyt koulussa piiiiiiitkään aikaan melkeinpä mitään, ja että terveydenhoitaja oli sanonut tälle hänen olevan lähes alipainoinen. Itsekin olen huomannut Kalevin laihtuvan, ja hän on monta kertaa puhunut laihduttamisesta yms.
Pelkäämme ystäväni kanssa, että Kalevi olisi sairastumassa anoreksiaan:(  Kalevi on muutenkin aika ulkonäkökriittinen, ja hyvin erilainen kuin muut ns. normaalit pojat. Ajatus siitä, että oma, todella tärkeä ja hyvä ystävä poika(kuulostaa hassulta) sairastuisi tähän h*lv*ttiin. ;(

I Hate Weekends

Todellakin, vihaan viikonloppuja. En saa pidettyä itseäni kurissa, mikä siis johtaa herkutteluun. Tosin eilen olisin voinut olla kokopäivän syömättä, koska porukat olivat poissa, mutta tein äitienpäivä-lahjani valmiiksi, ja sehän oli suklaasta tehty sydänkori, johon laitoin paljon karkkeja. Jäljelle jääneen suklaan siis söin, hyvä minä.  Epätoivoisena ahmin Marabou-keksejä(120kcal PER KPL), monta siivua leipää, vaaleaa ja ruista. Mitäs muuta.. Vitaline-jogurtin kera murojen ja rasvanpolttokeittoa, jonka valmistin samana päivänä(eikä ole tehonnut).

No, ei ole tämäkään päivä yhtään sen parempi, suklaata on naamaan väännetty ja oksennettu.
Olen niin turhautunut elämääni. Haluan vain pois kotoa. Innostuin juuri ajatuksesta kirjoittaa, mitä ruokia keittiöstäni löytyisi tulevassa asunnossani, joten tässä lista, joka tuskin kiinnostaa ketään :
• Vitalinea-Jogurtteja
• Coca-cola Zero
• Ruisleipää
• Hedelmiä(mukaan lukien persikkatölkit)
• All-Bran-muroja
• Vähäkalorisia marja-ja hedelmäkeittoja

 

 

Tappelin tänään isäni kanssa. Menin huoneeseeni, ja päätin, etten tänään aio poistua sieltä(ja kuitenkin poistuin). Isä tuli istumaan sänkyni päähän ja höpötti siitä, kuinka minun pitäisi yrittää hillitä itseäni enkä saisi olla siskolleni niin töykeä. Miten niin MINÄ olin töykeä, siskoni oli menossa tietokoneelleni soittamaan musiikkia, kun olin unohduksissani jättänyt Höyhenen Kevyt-sivuston päälle.
Kielsin häntä, ja vastauksena tuli ivallinen vastaus : ''Kylläpäs soitan!''. Kielsin häntä menemästä koneelle ja isä suuttui MINULLE, mitä muka tein väärin? Helou.
No, isän lähdettyä itkin. Itkin omaa elämääni, koska kaikki vihaavat minua, koska olen lihava, koska minulla ei ole ketään(omaa rakasta) ja koska ei ole tarpeeksi hyvää syytä elää(enää).

Nukahdin kyyneliini. Näin unia eri osissa, mutta yhdessä niistä kävelin siskoni huoneeseen ja lattialla oli puntari. Isä tuli muutaman tunnin kuluttua herättämään minua.
Mutta kuitenkin, pelkään oikeasti ihan h*mmetin paljon, että siskoni sairastuu johonkin syömishäiriöön. Hän ei ansaitse sitä. En vain uskalla puhua asiasta vanhempieni kanssa, koska äitini kantaa aivan käsittämättömän suurta taakkaa , ja jos kertoisin isälleni, hän puhuisi asiasta äidin kanssa. En tiedä mitä pitäisi tehdä, pitäisikö mennä puhumaan siskoni kanssa? Mitä sanoisin hänelle?
En kestä tätä enää.

Pelkään liikaa

Juu'u, eilen illalla ahmin, taas. Juuri ennen nukkumaanmenoa vedin 14 nesteenpoistajaa, mikä onneksi auttoi yön aikana. Tänään olisi taas ollut kaverin bailut, mutta jätin menemättä, koska pidin herkkupäivän jo eilen. Syömissaldo siis tämän päivän osalta:
• Paistettua porkkanaa, parsa- ja kukkakaalia(n.110 kcal)
• Mustikkapiltti (n.50kcal)
 = n. 160kcal

Koulun ruokatunnilla en ottanut mitään(paitsi vettä), ja ystäväni(joka tietää sh:stani) tuli kauhistuneena puhumaan minulle
-Alicia sun pitää syödä! Sä et kuitenkaan edes syö kotonakaan mitään.
Olin hetken hiljaa. Sitten selittelin, että en edes pidä tämänpäiväisestä ruoasta, niin en aioi sitä ottaa. Ystäväni katsoi minua huolissaan.
Surettaa, että aiheutan jollekkin tuollaisia huolia:(

En tiedä mitä pitäisi ajatella tulevaisuudesta, itseasiassa pelkään tulevaisuuttani. Pelkään ihan h*lvetisti, että tulen lihoamaan, pelkään että menetän ihmiset, jotka ovat ympärilläni, pelkään että tulevaisuudessa minut pakotetaan hoitoon,pelkään että vanhempani ottavat liian suurta taakkaa takiani. Mutta ehkä eniten pelkään menettäväni Anan</3

I don't wanna be whitout you dear, I don't want a broken heart

Onnistumisia Ja Rakkauden Kaipuuta

Eilinen meni ''hieman'' sörsseliksi syömisten osalta, onneksi sentään menin iltapalan jälkeen lenkille.

Kasvissuunnitelmani tänään on kuitenkin mennyt (ainakin tähän asti) hyvin, eli tämän päivän ruokasaldo :
 •300g Porkkanaa, parsa- ja kukkakaalia paistettuna (n.90kcal)
• Lisäksi aioin leffasyömisiksi ottaa persikka tölkin (n.80kcal)
Yhteensä: n. 170kcal

Paino taas ei suostu laskemaan, mutta (toivottavasti) taitavat olla nesteitä...(:
Olen tänään saanut katsella peilikuvaani hieman tyytyväisempänä, kiitos Ana♥

Kirjauduin tuonne Hyöhenen kevyt foorumille, enkä malta odottaa että pääsen lukemaan keskustelupalstoja yms. :)

En ole käynyt tukihenkilöni luona n. 2kk (niinkö pitkä aika siitä jo on??), ja hän lähetti 2 päivää sitten viestin jossa kysyi, onko minulla tarvetta jutella. En ole vielä vastannut, mutta tänään on pakko, tai muuten hän rupeaa ihmettelemään (turhaan). Aion vastata, että kaikki on hyvin eikä minulla ole oikeastaan mitään erikoisia tai vähemmän erikoisia asioita kerrottavana. Näin.
En vain ole juuri nyt sillä tuulella, että menen käymään hänen luonaan valehtelemassa päin naamaa. En jaksa, en halua tehdä niin.

Kävin eilen kirjastossa, lainasin elokuvia, ja päätin, että pidän leffailtoja. Eilen katsoin hauskan, romanttisen leffan.Tänään sama meno jatkuu, eri leffalla tietysti(:

Uutisia :
Olen haikeana todennut, että olen rakkauden puutteessa.
Olen viettäny sinkkupäiviäni 10 kk, ja olo tuntuu hieman yksinäiseltä. Olisi ihanaa, jos voisi käpertyä oman rakkaansa kainaloon, istua tämän sylissä ja tuntea olevansa kevyt, pusutella, puhua ja muuten vain viettää aikaa kaksin, Minulla ei itseasiassa ole ikinä ollut suhdetta, jossa olisimme viettäny boyfrendin kanssa leffailtaa, tai käpertyneet sohvalle vain olemaan kaksin tms. Melkein aina mukana on ollut joku poikaystäväni ja minun yhteinen ystävä(t).
Mutta jokatapuksessa, ehkä ihanin kokemukseni oli, kun kävimme yhteisten ystäviemme kanssa uimassa boyfrendini luona, ja menimme kaikki yhdessä saunaan(me 2 tyttöä ja 2 poikaa), jossa pojat antoivat meille saunahieronnat♥
Teitä tuskin edes kiinnosti nämä mun rakkaushömpötykseni, joten antakaa anteeksi.

Jälleen teitä ihanuuksia on tullut lisää, kiitos, piristätte mun päivää♥

Elämä jakaa kaikille kortit, ja vain sinä päätät miten ne pelaat.

Olen ihan uuvuksissa. En jaksa, EN JAKSA! En käynyt tänään polttamassa (vaikka mahdollisuus olisi ollut, ja jälkenpäin kaduttaa etten mennyt) , herkuttelemassa kylläkin-_-
Kävin tänään tosiaan parturissa, and i ♥ my hair now (:
Mutta tosiaan, matkalla kyseiseen kaupunkiin missä tämä parturi oli, linja-autoon nousi koululaisia, jotka istuutuivat taakseni. Koko loppumatkan bussissa raikui naurua.
Ajattelin ''muut nauttivat elämästä ja pitävät hauskaa, sillä aikaa kun minä angstaan ja lihon.''
Olen ihan helv*tin kateellinen niille ihmisille, jotka eivät voi muuta kuin nauttia elämästään. Life is not fair.

Suunnitelma, jonka aloitan huomenna:

Ostan valmiiksi pakastevihennespusseja(Apetit Kruunun sekoitus), ja aina, kun suolaisennälkä(tai ylipäätään herkkunälkä) yllättää, paistan vihannekset ja mössytän niitä. Oon muutenkin aina tykännyt paistetuista vihanneksista, joten toivon suunnitelmani toimivan.

 Nähkääs kun tuo mun aikaisempi keksintö (lue postaus: Mummolaan→ ) ei enää auta, joten pitää keksiä jotain muuta.

Tästä nyt tuli hieman tylsä postaus, mutta tiedätte ainakin missä mennään (:

Haleja teille mrut♥;)

20 Asiaa Minusta

1. Vihaan sitä, jos käteni ja muu ruumiini on lämmin.

2. Rakastan sitä, kun saan kietoa jääkylmät käteni lämpimän kaulani ympärille.

3. Kuva, joka kuvaa tämän hetken fiilistä :

4. Tällä hetkellä pelkään huomista.

5. Poltin viimeksi 28.4, eli kaksi viikkoa sitten.
6. Haluaisin viettää (edes) yhden päivän lapsuudestani.
7. Vaikka oikeasti tiedän, että minulla on ongelmia syömishäiriön kanssa, ajattelen tämän olevan täysin normaalia elämää, enkä koe itselläni olevan minkäänlaista ongelmaa.
8. Pahin pelkoni on, että syömishäiriööni puututaan ja joudun hoitoon.
9. Haluaisin olla jo täysi-ikäinen, jotta voisin muuttaa pois kotoa, eikä kukaan voisi määrätä mitä teen milloinkin.
10. Pelkään pimeää.
11. Pelkään, että siskoni sairastuu syömishäiriöön.
12. Blogi on ainoa paikka, jonne voin purkaa kaikki tuntemukseni 100%.
13. En kirjoita päiväkirjaani sh:stani.
14. Olen semivegetalisti.
15. Oksennan kuppeihin ja piilota niitä kaappeihin, kunnes muut ovat nukkumassa, tai kukaan ei ole kotona, jolloin voin mennä kaatamaan NE wc:tä alas.
16. Lankean helpoiten syömään, kun kotona ei ole ketään muuta.
17. Eniten kehossani vihaan jalkojani, koska niistä ei kertakaikkiaan läski lähde pois millään.
18. Rakkain ihminen elämässäni on nuorin pikkuveljeni(2 vuotias)♥
19. Tietokoneella ollessani käyn eniten Blogger:ssa ja Favim:ssa.
20. Aina halatessani vanhempiani, mietin mitä he ajattelevat tuntiessaan luuni ym. Tämän takia minua pelottaa aina halata heitä.

I Want To Die

Olen kuollut, sisäisesti. Vihaan mua, vihaanvihanvihaaaan! Itken kohta. Olen niin suuri pettymys. Suurin pettymys. Kaikille. Kukaan ei välitä. Oikeasti. Kaikki vain katsovat sivusta, kuinka läski ja iso pettymys olen. Kaikki vain esittävät välittävänsä, ettei minulle tulisi huonoa oloa, he luulevat, etten tiedä totuutta. Oikeasti kaikki ihmiset ympärilläni vihaavat minua. Kaikki.
Huohh.. Kunpa kuolisin jo, pääsisin pois täältä.

Ja mun paino.. Voi ei..eieieieieieieii.. En kestä tätä! Hyvä on.. Se oli...(monta monta huokausta)  n.51kg 
Miksei voinut olla edes 50kg? Miksi, miksi? Miksi YLI 50kg?
Tiedän. En saisi valittaa. Itsehän minä menin syömään eilen illalla kaikkea muuta kuin olisi pitänyt. En jaksa edes luetella, mutta... Tuska. 

Parturiinkaan en tänään päässyt, vaan aika siirettiin maanantaiksi. Menen kyseiseen kaupunkiin missä tämä parturi siis sijaitsee, yksin linkalla koulun jälkeen, so you understand what that mean(; Smoke, whit Ana♥

Interesting Life

Tänään on ollut aika erikoinen, ja toisaalta ei erikoinen päivä...
Tunnen itseni olemattomaksi. En ulkonäöltä, vaan tuntuu etten olisi olemassakaan, ettei kukaan näe minua.
Tänään oli koulussa terveydentarkastus. En menny, enkä aio mennä. En jaksa ruveta valehtelemaan päin naamaa, en jaksa keksiä ruokapäiväkirjaa, en jaksa mennä puntarille jonkun muun käskystä, en jaksa niitä ajatuksia ''mitä terkkari ajattelee vartalostani, painostani, pituudestani tai minusta'', en jaksa mitään. huokaus

Ruokailussa porukkamme keskustelu jotenkin ajautui terveydentarkastukseen. Minulta kyseltiin, miksen mene. Selitin, että olisi pitänyt mennä jo aiemmin, mutta koska olen jättänyt ne käynnit väliin, en halua mennä kuuntelemaan valitusta siitä miksen ole utllut. No, yksi porukamme pojista kysyi miksi minun olisi pitänyt käydä terkkarilla. Sanoin sen olevan yks mun juttu. Tämä poika halusi arvailla syitä miksi, ja kysyi liittyykö se syömisiini. Vastasin kieltävästi ja katsoin ystävääni(joka tietää) ilmeellä ''nyt se arvasi''. Hiljaisuus. Poika kysyi uudellen. Vastasin kielteisesti ja sanoin, että tuskin tämä tietäisi. Kohta tämä poika kysyi :
- Onko sulla joku syömishäiriö?
-(naurahdus) No ei oo. Minkä takia sä tollaista ajattelit?
- No kun sä et syö ollenkaan, ja aina jos sä otat ruokaa sun lautaselle, niin sä sotket sen ja heität pois.. niin mä vähän ajattelin..
- No koulussa on niin paskaa ruokaa, niin en mä rupea tällaistä syömään.
- Njaa...

Ruokailusta poistuessamme ystäväni vei minut sivummalle, ja kertoi, että samat pojat olivat aiemmin tänä vuonna kyselleet, mikä minulla on. 
En olisi osannut ajatella, että joku poika osaisi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä käytökseni perusteella :0

Yksi iloitsemisen aihe : huomenna parturiin! Pääsen vihdoin tästä juurikasvusta eroon!(:

Eipä tässä muuta, parempia päiviä teille♥

Thin Feels Better Than a Handful Of Greasy Potato Chips. But Not This Time.

Mikä mua vaivaa?? Annoin taas kerran haluilleni vallan! Aaarrggghhhhhh!
Äiti oli ostanut Frödingen mansikkakakun ja olivat sitä syöneet ystävänsä kanssa, joka oli käynyt meillä sillä aikaa kun olin vielä kirjastossa. Kakkua oli vielä jäänyt semmoinen 100g pala, joten äiti oli laittanut sen jääkaappiin. Jäljelle oli jäänyt myös balleriina keksejä ja suklaata, jotka oli jätetty olkkarin pöydälle. Ja voitte vain arvata kuka kävi ne kaikki herkut syömässä. No minä. Ja jotta en olisi kuollut nälkään, kävin vielä syömässä:
•Suolakeksejä
•Puuroa
•Lihapullia
•Muroja
•6 Vaaleaa leipää

En vain ymmärrä. En todellakaan. Miten voin olla niin tyhmä. En kestä tätä. Minun olisi huomenna pitänyt mennä bailuihin, ja ajattelin, että voisin ottaa sielä hieman herkkuja, mutta koska mokasin tänään niin pahasti, en tasan ole menossa huomenna mihinkään! En syö huomenna mitään muuta kuin iltapalaksi jogurtin, tai jotain muuta mistä ei tulisi niiiiin hirveästi lisää kaloreita. Iltapalan jälkeen menen lenkille. Huomenna kostan itselleni, mitäs menin tänään herkuttelemaan!

Nyt... nyt pitäisi päästä polttamaan, mutta porukat tulee justiin kotiin, ja jos menen lenkillä polttelemaan, haju ei ehdi lähteä pois ja kotona huomataan että olen kyllä tehnyt jotain muuta kuin käynyt lenkillä.

There's never a ''next time'', It's now or never

Keskiviikko meni melkein täydellisesti(täydellinen päivä tulee, kun pystyn olemaan syömättä koko päivän), eli söin ainoastaan iltapalan. Ja iltapala oli siis kaurapuuroa. Enkä sitä tehnytkään edes paljoa, 10g(kuivapainona) hiutaleita ja 1dl vettä, joten kaloreita tuli n.35kcal+(vähäkalorista, 9kcal/100g)vadelma-keittoa = n.40-45kcal.
Tänään(äidin takia) otin aamupalaksi puuroa, saman kaavan kautta, + vähäkalorista Vadelma-Persikka-keittoa = 45kcal. Teen nähtävästi myös iltapalaksi puuroa...

Te ihmiset, jotka ihmettelette(jos ihmettelette) miten voin olla syömättä päivällistä, kun kerran asun kotona vanhempieni kanssa, vastaus on tämä :
Menen kirjastoon aina koulun jälkeen(haen kaupasta ensin kokis zeroa) ja olen sielä klo 16.30-17 jolloin lähden kotiin. Jos äiti tai isä pyytää minua syömään, kerron syöväni 3 tunnin välein, eli söisin iltapalan pian(klo 19.00). Olemme siis vanhempieni kanssa sopineet, että syön lounaan(jos olen kotona) klo.16.00, enkä aikaisemmin taikka myöhemmin.

Hmm.. mitäs muuta..? No,en uskalla käydä vaa'alla, mutta taidan kuitenkin hinata läskiperseeni ja katsoa ne pelottavat numerot.. Ääöö.. No toinen ei  tärkeä asia, että olen huomannut hoikistuneeni edestä katsottuna, mutta kun käännyn sivuttain ja katson peiliin.. Maha ei tunnu pienenevän..
 

Muita ilmoitettavia asioita ei sitten varmaan olekaan, mutta jos niitä myöhemmin tänään tulee, niin lupaan tulla kertomaan(: Ai niin! Ensimmäisenä lupaan tulla myöhemmin tänään kertomaan sen painon, oli tulos mikä tahansa! Adios amigos♥



Edit://
Paino oli n. 49,6 eli ihan ok...(:

Everytime when you say NO to food, you say YES to thin

Ensimmäiseksi pyydän anteeksi blogini hiljaisuutta. Syyksi pistän mummolan matkan, ja sen, että isäni ei antanut käyttää konetta virustorjunnan hävittyä. Saatiin onneksi asennettua tähän koneeseen uusi torjunta.

Ja maanantaista sen verran, että syömisten osalta meni melkeinpä älyttömän hyvin, söin aamu-ja iltapalaksi All-Bran-muroja (vähäkalorisen) vadelma-persikka-keiton kanssa, ja join yhden tölkin Coca-cola Zeroa(250ml/0,8kcal). Yöllä vielä hereillä ollessani vatsa kiljui nälästä, ja vaikka se sattui, rakastin sitä tunnetta, siitä tiesi, että päivä oli mennyt hyvin♥
Huomenna on aikainen aamu( = ei tarvitse syödä aamupalaa, koska vanhemmat nukkuvat vielä silloin, kun lähden kouluun), joten pyrin tunkemaan kehooni ainoastaan iltapalamurot ja Coca-cola Zeroa.
En olisi koskaan uskonut voivani syödä noinkin vähän, mutta koska rakkaat aivoni ovat vihdoinkin alkaneet tottelemaan, se on mahdollista♥

Isä oli katsonut ikkunani alle(olen heittänyt oksennukseni ikkunastani ulos) ja oli nähnyt oksennukseni, mistä tietenkin seurasi vanhempien piiitkä puhuttelu. hate my life
Mieleenpainuvimpia lauseita oli mm. ''me ei äidin kanssa tiedetä, ootko sä sen sairauden ystävä, vai oletko sä sitä vastaan'', '' sulla on oireita, jotka viitaisivat siihen, ettet sä oo täysin parantunut tosta sun sairaudesta. Pari viikkoa sitten sun ruokias ja oksennuksias löyty roskiksesta, ja susta näkee että sä valehtelet meille.'' ja ''jos noita sun oksennuksias löytyy vielä jostain, sut hankitaan hoitoon!''.
Viimeisimmän lauseen isä huusi minulle nähtyään oksennukseni. Pelottaa ihan helvetisti, että joudun hoitoon. saata*a
Vanhempani kysyivät useita kertoja, olenko paremmassa suunnassa, ja tietenkin vastasin myönteisesti. Sanoin vähitään miljoona kertaa, että mulla ei ole mitään ongelmaa, te itse olette päättäneet, että mulla on. Prkl mä vihaan mun vanhempia just tossa asiassa, kun ne tunkee sen v*tun pitkän nokkansa kaikkiin mun asioihin. En oikeasti jaksa tätä, haluan pois kotoa, nyt, HETI.
Vituttaa, kädet ovat lämpimät, juuri kun eilen olivat kylmät  hate that
En ole uskaltanut hetkeen käydä vaa'alla. Olen pelkuri, en vain uskalla. 
 

Ps. Ihanaa nähdä, kun lukijamäärä lisääntyy, kiitos♥