Käydessäni psykologini luona, kysyin kerran suoraan hänen mielipidettään ja omaa näkökantaansa terveydentilaani syömishäiriön suhteen. Hän kertoi, että jos mä täyttäisin sellaisen paperin, jossa kysellään kysymyksiä, jotka osoittavat, onko paperin täyttänyt syömishäiriöön sairastunut, niin olisin ihan terve, eivätkä syömishäiriöisen kriteerit täyttyisi kohdallani. Mun olotila oli tuolloin, ehkä noin 3 kuukautta sitten, iloinen, olo oli mahdoton, teki mieli hyppiä ja pomppia, ja olin vain yhtä hymyä(: Olin aavistellut myönteistä vastausta, koska olin itsekin huomannut edenneeni paranemisessa todella paljon, ja syömishäiriöön liittyviä oireita ei esiintynyt oikeastaan ollenkaan.
Voin siis vihdoin kirjoittaa tämän julki teille: olen TERVE !
Oon kuitenkin miettinyt välillä, että mikä on normaalia, mitkä ajatukset ovat sellaisia, joita myös ei-syömishäiriöiset ihmiset ajattelevat, ruokaan, liikuntaan ja ulkonäköön liittyen. Itselläni on aika hankalaa muistaa edellä mainittuja asioita, sillä kamppailin syömishäiriön kanssa kolme vuotta. Itelleni toi aika on oli pitkä, ja sairastuin aikalailla siinä vaiheessa, kun mun murrosikä oli enemmän tai vähemmän aluillaan.
Oon kuitenkin päätynyt siihen, että terveenä on nähtävästi ihan normaalia _välillä_ ajatella olevansa epätäydellinen, tai toisin sanoen, se että jos terveenä ihmisenä katsot peiliin ja ajattelet hetken, että
"Kylläpä vatsa on turvoksissa. Näytän ihan pallolta, voisin käydä pienellä lenkillä", niin se ei tee susta automaattisesti syömishäiriöistä, eikä tarkoita että et mahdollisesti olisikaan sh:sta parantunut. Ehkä pääasia on, että pystyt elämään ilman, että ruoka, syöminen, oma keho ja ulkonäkö, sekä liikunta pyörivät mielessä koko ajan 24/7.
Olen myös miettinyt paljon, ja edelleen välillä pohdin, että onko oikeasti mahdollista pudottaa painoaan, laihduttaa ilman, että sairastuu syömishäiriöön. Itselle toi ajatus tuntuu ihan mahdottomalta, enkä ole saanutkaan siihen sellaista yhtä oikeaa vastausta, mutta luulen, että tähänkin kävisi, että laihduttaminen syömishäiriöön sairastumatta ON mahdollista, JOS siitä ei tule pakkomiellettä, eikä laihduttaminen ole asia, jota miettii eniten.
Ehkäpä avainsana melkein kaikkeen siis on _kohtuus_.
2015 on alkanut, ja itse päätin aloittaa tämän vuoden ilman lupauksia. Olen monen vuoden ajan tehnyt joka kerta aina Uutena Vuotena lupauksia, jotka tulisi vuoden aikana toteuttaa, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen, ja odotan innolla mitä tuleman pitää!(:
Vielä näin pahoittelut edellisessä postauksessani lupaustani kirjoittaa päivän kahden sisällä, mutta toivottavasti tämä, ehkä hieman pidempi kirjoitus voisi hieman hyvittää tapahtunutta..
Toivotan kuitenkin tasapuolisesti jokaiselle ihanaa alkanutta vuotta! ♡