Nonniin, taas oli kyseessä kuuluisa viikonloppu-mässäys, ja siihen vielä lisäksi maanantai :/ En kehtaa pian kulkea missään tälläisenä läskinä.
Ja menkat loppuivat, MUTTA en uskalla astua vaa'alle :( Anteeksi
Eilen isä löysi kaapistani astioita, joihin olin oksentanut. S**tana oikeasti viduddaa kun aina pitää mennä penkomaan mun tavaroita! Piti siinä pienoisen puhuttelun, ja sanoi lopuksi
''Mä tyttö hankin sut hoitoon''. Sanoin siinä sitten vastaan
'' Siitä vaan, mitä väliä! Ette te pysty mitenkään todistamaan, että toi muka olisi totta! Sitä paitsi ne mukit on ollu tuola ainakin 3 viikkoa.''
Oikeasti, toisaalta pelottaa että joudun hoitoon, mutta uskon selviäväni siitä taas kerran valehtelemalla.
Painun huoneeseeni, kohta isä avasi oven ja kysyi kovaan ääneen keppi kädessä
''Pitääkö sut laittaa ojennukseen, pitääkö?''.
Pelkäsin oikeasti että isä lyö mua koska joskus kun olin pienempi se löi mua ja siskoa usein. Ei onneksi.
Isän lähdettyä huusin perään
''Väkivallalla uhkailu luokitellaan perheväkivallaksi!''.
Isä astui huoneeni ovelle ja sanoi minua nenäkkääksi. Huusin takaisin :
''Se ei oo yhtään nenäkästä jos sanon että väkivallalla uhkailu on perhevälivaltaa! Mä olen ottanut jo ammattitaitoisiin ihmisiin yhteyttä, ja he ovat sanoneet näin!''
Isäni voivotteli nenäkkyytäni, ja huusin, että minä ja siskoni pelätään häntä. Isä poistui.
Olin järjettömän vihainen, ja päätin painua polttamaan savukkeen. Pitäisi vain odottaa että koko muu talo nukkuisi, niin pääsisin ulos.. Pidin savuketta suussani, kädessäni ja haistelin sitä. Aina haistaessani savukkeen hajun olo rauhoittui. No, minähän sitten nukahdin siinä odotellessani.
Ps. Ihanaa nähdä lukijamäärän suurenevan(: Kiitos♥
Minäkin pelkäsin isääni pienenä. Hän saattoi tulla vetämään minut tukistamalla sängystä käytävälle ja huutaen samalla "kerro äidille mitä teit!" Tai vastaavaa. Äitini ei koksaan uksaltanut puolustaa minua. Hän ei sitäpaitsi uskonut kun sanoin että isä löi minua.
VastaaPoistaEn tiedä miksi kirjoitin tuntui vain siltä..
Vaikka en halusi myöntää, niin mäkin oon joskus pelännyt mun isää noin. Se kans aina uhkas heittää mut pihalle, töni ja veti hiuksista. Sen jälkeen, kun huomautin sille siitä et mä voisin tehä siitä ilmotuksen, se pyysi anteeks ja lopetti. :/ Tällä hetkellä me ollan ihan ok väleissä. :)
VastaaPoistaIhana toi ylin kuva :3 <3<3 pakko vaan tuijottaa :D jotenkin se on niin söpö <3
VastaaPoistakauheeta kun vanhempi tolleen uhkailee hoitoon viemisellä.. D:
On todella väärin, että vanhemmat(usein isät) uhkailevat ja käyttävät väkivaltaa saadakseen lapsen ojennukseen.
VastaaPoistaMietin tätä eilen pitkään, ja mietin, että(ainakin meillä) varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä(1-10 ikäsiä), niin vanhemmat käyttävät enemmän väkivaltaa ojennuksessa, koska eihän niin pieni lapsi ymmärrä, että asiasta pitäisi, ja voisi ilmoittaa.
Joskus isäni yhtäkkiä sanoi minulle, että sitten kun joskus alan seurustelemaan ja näin, niin pojalta pitäisi kysyä, millainen hänen isänsä on tämän suuttuessa, sillä monesti pojat ottavat isästään mallia.
Halusin kertoa tuon teille että tiedätte tulevaisuudessa, mitä olisi hyvä kysyä siltä omalta raksupoksultaan.
Words I Leave Unspoken:
Meidän isä mun ja siskoni olessa pienempiä monesti veti meitä tukasta ja löi remmillä ja kepillä. Joskus siskoni ollessa ehkä n. 4-5 vuotias, isä nosti häntä hiuksista niin lujaa, että jalat irtosivat maasta.
Väkivalta ei koskaan ole keino, asiasta tai toisestakaan riippuen.
'..sitten kun joskus alan seurustelemaan ja näin, niin pojalta pitäisi kysyä, millainen hänen isänsä on tämän suuttuessa, sillä monesti pojat ottavat isästään mallia.''
VastaaPoistaMulla, ei oo ikinä käynyt mielessä tollasta, mutta toi kuulostaa järkevältä. :DD
Meillä se on äiti joka raivoo, uhkailee ja huutaa yms.
VastaaPoistaMuistan kun olin pieni niin äiti ja isä riitelivät. Äiti alkoi potkimaan ja lyömään isää, joka onneksi sai ne torjuttua... Itse menin silloin paniikkiin ja olin lähteä ulos...
Nykyään äiti heittelee raivospäissään tavaroita. Mm. saksia, pesuaine pulloja, muovikippoja jne.
On se kyllä mukavaa kun ensin äiti on ihan iloisella päällä ja sitten yhtäkkiä hirveä raivoaminen ja syyttely. Sen jäkeen ei pyydä anteeksi. On vain kun ei mitään olisi tapahtunut...
T. Chásate
Ps. En muistanut kirjattua bloggeriin ;)
Toi on ihan hirveää, kun perheessä käytetään väkivaltaa! :/
PoistaToivottavasti toi asia jotenki ratkeaisi teidän perheessä, ettei tarvitsisi kestää tuollaista!