Tällä hetkellä voisin huutaa kaikki ne kirosanat mitkä tiedän. Oikeasti. Päätin olla välittämättä Anan puheelta, en täysin, mutta suurimmaksi osaksi.
En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun astuin vaa'alle. Sillä hetkellä tiesin, että olin päästänyt itseni takaisin(melkein) normaaliin elämätapaani. Iltapaino oli 56,5 kg. Tämän takia en ole uskaltanut käydä puntarissa pitkään aikaan. Pelkäsin näkeväni tuon kaltaisia lukuja. Ja nuo luvut ovat pahimmasta päästä.
Lähden tänään kotiin isovanhempieni luota, ja ostin reissullani uudet lenkki kengät, koska entisissä on pohja jo paskana. Toivottavasti nämä kengät kestävät (tulevia) päivittäisiä 10-20 kilsan lenkkejä. Ostin myös uuden jumppamaton ja purkin nesteen poistajia. En ole käynyt lenkillä ainakaan kolmeen viikkoon, enkä ymmärrä miten se on mahdollista! :O
Tällä viikolla on leiri jolle menen isoseksi. Juuri nyt pelkään eniten ruokailuja. Jos jään niistä pois, muut ohjaajat tulevat kyselemään, enkä kestä sitä. Enkä haluaisi turvautua oksentamiseen, koska en saa ulos ihan kaikkea, sillä aikaa ei riitä.
PS. Antakaa anteeksi PITKÄ välitauko. Lupaan tulla kirjoittamaan leirin aikana kertomaan miten elämä kulkee ym. Olette Rakkaita<3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti