15. kesäkuuta 2012

Don't Ever Stop Dreaming

Neljäs päivä ilman ruokaa, enkä siltikään ole samassa kunnossa kuin viime kerralla. Osasyynä varmaankin menkat, ainakin toivon niin. En ole uskaltanut käydä vaa'alla, mutta lupaan käydä menkkojeni loputtua.




Teen sunnuntaina ruokaa perheellemme, ensimmäistä kertaa. Pelkään h*mm*tisti, että sorrun maistamaan tekeleitäni. En ole maistanut yhtäkään niistä ruoista, ja siksi hokutus on jo nytsuuri. Juuri tämä on suurin ongelmani ruoanlaitossa. Rakastan ruoanlaittoa, mutta en osaa pitää näppejäni erossa. Mutta.. pitää vain keksiä jotain, miten voisin pelastaa itseni.



Olen huolissani pikkusiskostani. Äitini kysyi aamulla häneltä, oliko hän syönyt aamiaista. Hiljaisuus. Vastasin siskoni puolesta ''Ei ole''. Siskoni hymähti. Annoin hänelle lusikan ja jogurtin ja sanoin
'' Ota ees tää, ei kestä kauaa syödä, ja ehit harkkoihin''(siskoni oli siis menossa yleisurheiluharjoituksiin). Hän otti jogurtin, mutta kuulin, kun hän kävi heittämässä sen roskikseen.
Oikeasti, joskus tekisi mieli huuta hänelle päin naamaa
'' V*ttu lopeta toi ja rupea syömään! Sä et halua tätä h*velttiä niskaas!''.
Vaikka suhteeni siskooni ei ole maailman paras, hän silti ei ansaitse tätä. Usein, kun siskoni riitelee vanhempiemme kanssa, hän huuta ''Mä tapan itteni kohta, mä vihaan mun elämää! Oikeesti mä tapan itteni pian, te vihaatte mua!''. Kerran siskoni lähti riidan jälkeen harkkoihin, ja pelkäsin oikeasti, että hän tappaa itsensä matkalla. Ettei hän palaa.



Olen kertonut teille kaveripojasta, jonka pelkään sairastavan(tai ainakin että hän olisi sairastumassa) anoreksiaa. Olin hänen kanssaan kaupassa. En tiedä miten, mutta jotenkin päädyimme hyllyille katsomaan eri tuotteiden ravintoarvoja. Ei se silloin tuntunut mitenkään erikoiselta, mutta jälkeenpäin kaduttaa, että tein sen. Kerroin hänelle kaloreista ja hiilihydraateista ja kaikesta paskasta.
Tiedättekös, olen ihastunut häneen korviani myöten. Olen tuntenut hänet 5 vuotta, ja vasta nyt olen ymmärtänyt hänen ihanuutensa, mukavuutensa, aitoutensa. Hän on aito, hän ei keksi tekosyytä, jos ei jaksa lähteä mukaan jonnekkin, vaan sanoo suoraan, ettei tänään ole oikein fiilistä lähteä mukaan. Se on jotain mistä todella pidän, hän kertoo mielipiteensä suoraan. Hän lähetti minulle viime vuonna viestin, jossa kertoi tunteistaan. Silloin nähtyäni viestin katsoin sitä hetken kauhuissani, poistin sen, ja päätin olla kuin en olisi koskaan saanutkaan häneltä sitä viestiä. Ja nyt, kadun sitä todella.

Book-desperate-desperation-love-missing-favim.com-446472_large




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti