Tää alkaa olemaan jo aivan toivotonta. En saa pidettyä näppejäni pois ruoan läheltä. Pakko ryhdistäytyä, tai oikeasti poksahdan pian. Tänäänkin porukoiden poistuttua itkin lähemmäs puoltatuntia itseinhoa, turvotustani, kaikkea sitä mikä minussa on vikana. Rauhoituttua painuin sille parinkymmenen kilsan lenkille. Koska tämä päivä on/oli nähtävästi tälläinen pillityspäivä, aloin itkemään, koska halusin mennä perheeni kanssa metsään vaeltamaan ( :D ). Naurakaa pois , en pistä pahakseni.
Tulen ehkä vielä illemmalla jatkamaan tätä postausta, ellen nukahda(olen nimittäin hirveän väsynyt tän päivän tapahtumien jälkeen).(:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti