Housut, sukat ja villapaita on heitetty sängyn nurkkaan. Vedän puntarin eteeni. Hengitän syvään. Suljen silmäni ja nousen puntarille. Tiedän ettei paino todellakaan ole enää alle 50kg. Tekee mieli juosta pois vaa'alta näkemättä tulosta, mutta avaan silmäni. Katson hetken ajan seinälläni olevaa julistetta. Sitten painan pääni alas ja katson suoraan puntarille. 52,5kg. Peitän kasvoni kämmeniini. Kyykistyn ja katson vielä uudestaan. Onko se oikeasti noin paljon? On.
Tiedättekö te sen tunteen, kun haluaisi itkeä, mutta ei tule kyyneleitä? Minusta tuntui silloin juuri siltä. Olisin halunnut juosta pihalle ja hutaa maailmalle:
Miksi minä? Miksi pitää olla niin epäreilu?
En tiedä mitä tunnen. Tai ajattelen. Toisaalta olen ylpeä, että en ole repsahtanut oksentamaan, mutta joskus mietin, että minkä h*lvetin takia haluan edes parantua.
Joskus ikävöin niitä päiviä, jolloin söin päivässä vain sen yhden karkkipussin, oksensin itseni tyhjäksi, enkä syönyt muuta.
Ikävöin sitä, kun pystyin laittamaan tiukahkon paidan päälleni, ja se oikeasti näytti aika hyvältä.
Ikävöin sitä, kun olin varma, että näytin hoikalta, ehkä jopa laihalta, muiden silmissä.
Mutta silti tiedän ettei mikään syömishäiriö antaitse mua, tai ketään ansaansa.
Yrittäkää selvitä niistä kaikista huonoista päivistä pää pystyssä!
Muista, että juuri sinä ansaitset paljon parempaa. Ansaitset enemmän kuin syömishäiriön. Ansaitset terveyden. Ansaitset ystävät, luottamusta, rakkautta, huolenpitoa, vain parasta♥
Voimahalit ja -pusut!☺
Ihan tosi hienoa että pystyt vieläkin ajattelee noin vaikka paino on noussu! Niin sen kuuluukin mennä jos haluaa oikeasti parantua. :) Pidä tuosta kiinni kynsin ja hampain! Enkä mä usko että olet mitenkään lihavaks muuttunut, ajattele niin että olit liian laiha, liian hoikka ja nyt susta tulee sopivasti terveellisen hoikka kaunis nuorinainen. :)
VastaaPoistaKiitos(:
VastaaPoistaMulle itselle on aika vaikeaa ajatella, että olisin ollut liian laiha(vaikka tiedän sen olevan suurimmaksiosaksi olevan totta!), koska... no.. en tiedä, yksinkertaisesti mulle vain on vaikea tajuta sitä.. :D
Kiitos paljon vahvistavista sanoistasi!(:
Usko mua. Säkin oot varmasti tositosi kaunis just tollasena kun oot! Ja 52,5 kiloa ei ole oikeesti ees paljon! Kyllä meiän ikäsen pitäis painaa jo sen verran ja enemmänkin siks et ois muotoja. Sun pitää ajatella positiivisesti tota painon nousua, eikä kilo tai kaks minnekkään suuntaan vaikuta ihan oikeesti! Et anna muutaman kilon pahottaa sun mieltä vaan näytät keskaria anoreksialle ja sanot että susta tulee vielä terve ja hyvinvoiva kaunis nainen! Voimia tuhannesti <3
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista!♥
PoistaEniten mä vain pelkään, jos mun paino nousee ihan hirveästi, että rupean laihduttamaan kohtuuttomasti, koska en kestäis ollenkaan, jos mun paino olis 55 tai siitä ylöspäin.
On ihan hirveä ajatella että pari kiloa ei näkyisi mussa ulospain, vaikka kyllähän se varmastikin pitää paikkaansa...(: