''Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuori ja merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo, enkä kuolematon,
Mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
Mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.''
Pääsin taas pitkästä aikaa hammaslääkäriin. Oon muuten kyllä aina tykännyt käydä hammaslääkärissä, mutta tällä kertaa pelotti mitä oli tulossa. Viime kerralla ei ollut ollenkaan reikiä, mutta nyt... huoh. Tilanne oli aika erilainen: 2 isoa reikää ja 5 pientä alkavaa reikää.
Nyt en voi tehdä muuta kuin ruveta oikeasti pitämään huolta tuosta purukalustosta.
Viikonloppu pelottaa. Pitäisi syödä ateriasuunnitelman mukaisesti, mutta siitä on ihan hirveän vaikea pitää kotona kiinni. Kotona on niin helppoa jättää syömättä joitain ruokia.
Muutenkin pelkään sitä, mihin suuntaan tämä mun syömishäiriöjuttu on menossa. Mulla ei enää oikeastaan ole ongelmaa oksentamisen kanssa, koska se ei enää ole keino laihduttaa. Mutta nyt olen taas jälleen alkanut seuraamaan ruokien ravintoarvoja vähän liiankin tarkasti, ja mulle on lähes pakkomielle tehdä tietty määrä punnerruksia ennen ja jälkeen ruokailua.
Lisäksi kun kaikki jumpat alkaa taas, ja haluaisin ihan hirveästi aloittaa uusia harrastuksia, pelkään, että jätän taas enemmän ja enemmän ruokia syömättä, sitten aterioita, ja sitten en syö enää mitään.
En pysty kuvailemaan sitä kuinka paljon tuota oikeasti pelkään.
Pelkään syömishäiriötä.
Pelkään syömishäiriötä.
Koittakaa selvitä kaikista haasteista(:
Voimia♥
Voimia muru ja muista olla rehellinen hoitojutuissa, kerro sun peloista(:
VastaaPoistaKiitos, yritän kaikin mahdollisin keinoin pysyä rehellisenä ja avoimena!(:
PoistaJos sä pystyit luopuu oksentamisesta niin sä pystyt kyllä ihan varmasti työntää nuokin asiat pois! Ihan varmasti, mulla ei ole epäilystäkään, koska mulla on kaveri joka ei kamppaille ollenkaan niin vaikean bulimian kanssa kuin sinä, mutta hän ei ole päässyt siitä oksuamisesta eroon edes puoliksikaan ja on yrittänyt _tosissaan_ jo puoli vuotta...
VastaaPoistaJos sulla riittää tahtoa niin kykenet mihin vaan.^^
Ihan pakko kommentoida vielä, että sä teet ihan sellasia postauksia kun mä oon ajatellu tehä..... mm toi biisi, OON KUUNNELLU TOTA IHAN SAIRAASTI koska noi sanat on niinniin kuvaavat! <3sydän33<sydän<3KaijaKoo :D Ja sitten laitat hirmu usein sellasia kuvia mitä mäki oon kopioinu mun koneelle netistä! :D Vaikka muuten onkin aika erilainen blogi niin huomaan että näät noissa biiseissä ja kuvissa jotain samanlaista kuin ite.. Haha tai ajattelen niin. :P
Voimii ja tsemppii hurjasti!<3
Toivottavasti sun kaverisikin parantuisi piakoin ja saisi kaikki tarvittavat voimat parantumisprosessiin!
PoistaHitsit, oikeasti tosi jännää kuulla että joku ajattelee aika samalla lailla ja tykkää aika samnlaisista jutuista kuin mä :D
Paljon voimia sullekin!♥(:
Tuo kappale on ihana.
VastaaPoistaHaluaisin karistaa kertyneet kilot mutta pelkään kanssa vajoavani taas kunnolla syömishäiriöön niin en oikein uskalla edes kokeilla. ;/
Rakastuin itsekin tohon biisiin vähän aikaa sitten(:
PoistaToivottavasti pystyt selkeyttämään sun ajatuksiasi, ja valitsemaan ne polut mitkä johtavat oikeaan suuntaan(:!
Voimia!♥
Kannattaa ottaa jossain puheeks toi tilanne, jota pelkäät. (esim vanhempien kanssa, jos käyt, ni terapeutin tai psykologin....) Kyllä sä vielä voitat ittes takasin syömishäiriöltä!!!:))
VastaaPoistaTäytyy ottaa kyllä puheeksi!
PoistaTodellakin toivon, ettei mun tarvitsisi enää pidempää aikaa ajatella anorektisesti tmv.
Kiitos vahvistavista sanoista<3(: