Sad Scripture

Äsken isä tuli puhumaan minulle tultuani vessasta:

- Alicia.. sä meet ens viikolla sitte lääkäriin. 
- Jaa minkä ihmeen takia?
- Kyllä mä tiedän mitä sä sielä vessassa teit.
- Eikö täälä saa enää vessassa käydä? Okei..
- Kyllä mä Alicia tiedän.
- ...Hmh... No ihan sama se mulle on meenkö mä vai en..
- Niin sä sitte kanssa meet lääkäriin.


En mä pysty. En aioi luopua tästä. Menen vaikka kaupungille siksi päiväksi, kun pitäisi mennä lääkäriin. En mene lääkäriin. En vapaaehtoisesti.

Vihaan isässä tuota, että sen täytyy aina puuttua kaikkeen. V*tt* sentään -_-

Millainen ihminen minä olen: Iloinen,aurinkoinen, aina hymyilemässä, aina nauramassa.. 
Näin ystäväni kuvailevat minua. Useimmiten ihmiset (jotka tiedän/tunnen)saattava vain yhtäkkiä  tulla sanomaan
-Sä oot aina niin iloinen ja positiivinen(:
Mutta he näkevät ulkoisen kuoreni. He eivät nää sitä masentunutta tyttöä, mikä sen kuoren sisäpuolella on.
Olen harvoin koulussa yksin. Joka päivä ympärilläni on kaveri joukko, jonka kanssa hulluttelemme. Kuitenkin joskun haluaisin vain istua yksin nurkassa katsomassa muiden tekemisiä, miettimässä, minkälainen elämä kullakin ihmisellä ehkä on.

Jälleen, ne samat tunteet ovat kietoneet kätensä ympärilleni. 
Tyhjyys, arvottomuus, turhuus, sisäinen yksinäisyys.. 

Jälleen kerran ajattelen uudestaan ne samat ajatukset kuin joskus aiemmin.
Mitä jos kuolisin? Välittääkö kukaan? Olen hyödytön. Olen inhottava, ruma, läski paska. Mitä väliä sillä olisi, jos kuolisin. En tee täälä mitään. 

Pahoittelen postauksen negatiivisuutta, mutta suoraan sanottuna päiväni eivät ole olleet kehumisen arvoisia :(

Toivottavasti teillä menee paremmin♥