I Want To Change Everything

Istuin yksin torstaiaamuna lääkärinvastaanoton odotushuoneessa. Ovia aukesi, ja mieslääkäri kutsui sisään nimeni sanomalla. Astuin kauhuissani, ja tulevasta täysin tietämättömänä sisään, ja istuin lääkäriä vastapäätä tämän työpöydän taakse. Lääkäri kyseli vielä syntymäaikani ja oli sitten hetken vaiti, ja katsoi kynäänsä.

- Niin.. kerropas minkä takia sä nyt oletkaan täälä?
- No, bulimian takia.
- Jaahas.. No kerropa vähän, että milloin se on alkanut, ja kuinka usein sä päivässä oksentelet?

En voinut hallita itseni, suustani vyöryi kaikki totuudet. Lenkkien pituudesta, oksentelemesieni syyhyn. Halusin itkeä. Minä idiootti joutuisin vielä ongelmiin, kun kerroin kaiken.

- Nii'in.. tällainen tilanne kyllä vaatisi jatkuvaa valvomista... 
Käykö sulle, että mä ilmoittaisin tästä asiasta kouluterveydenhoitajalle ja psykologille.
- Käy...
- Sulle siis käy. No, kouluterveydenhoita tarkkailee sitten sun painoa, ja psykologi ottaa suhun yhteyttä mahdollisimman pian puhelimitse. Se saa sitten arvioida vähän paremmin, että mitä tässä loppujen lopuksi pitäisi tehdä.

Juttelutuokion jälkeen lääkäri tarkasti painoni ja pituuden, katsoi hampaita sekä pyysi makaamaan pedille, ja tunnusteli vatsaani.

Toimenpiteiden jälkeen hän kyseli vielä liikuntaharrastuksistani, antoi paperin, jossa kerrottiin bulimiasta(ja jota en aioi lukea) ja passitti minut vielä verikokeisiin.

Kokeiden oton jälkeen sai tietää tulokset n. puolentunnin kuluttua. Missään kohtaa ei ollut puutteita, vaan kaikki olivat normaalisti.
Miksi? Miksi kaiken piti olls hyvin? Miksei vaikka rasvaprosentit voineet olla liian alhaiset(niin kuin viimeksi anoreksiaa sairastaessani käydessäni testeissä) tai jokin muu? En halua olla normaali.

Olen vihdoin oppinut oikean oksennustavan! Kun oksennan aina ruoan sen syötyä, pysyn laihana. Ennen vain söin ja oksensin myöhemmin (lähes)kaiken, mitä olin päivän aikana syönyt.


Mutta harmittavaa tässä onkin se, että opin oikean tekniikan vasta nyt, kun 'pitäisi' yrittää parantua:/