Kolmas päivä menossa kahvilla ja teellä. Paino on tällä hetkellä noin 51kg.
Tunnen luissani, että onnistun. Olen päättänyt onnistua. Mikään ei nyt estä minua.
Olen jättäytynyt monista tapahtumista, joihin olisin halunnut mennä, pois ruoan tähden. Kuulostaa naurettavalta, eikö?
Mutta niin kuin varmastikin monien teistäkin, ruoka on pahin viholliseni. Enkä aioi päästää sitä lähelleni. Koska tiedän, että jos otan yhden herkun, otan toisen, kolmannen, ja sen jälkeen ajattelen, että nyt kun herkuttelen koko loppu päivän.
Ja sitten tulee katumus. Lupaukset etten tee sitä koskaan uudelleen. Ja se lupaus pitääkin.. jonkin aikaa. Ja sitten muserrun taas syömään. Ja sitten oksennan. Ja sama kierros jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Tiedän, että laihduttaa voisi jollain 'paremmallakin' konstilla, mutta ei. Se on aina tätä samaa. Tuosta kierrosta on alkanut tulla vähän kuin jonkinlainen 'rutiini'. Mutta se on minun tapani laiduttaa. That's it.
Mulle on tullut ihan käsittämätön halu käydä tupakalla. Viime kerrasta on jo 4 kk, mitä ihmettä? :0
Tiedän että ei pitäisi. Vielä kun se ei ole 'pakollista'. Mutta se helpottaa. Siksi haluan sitä.
Voi pieni <3 mulle kävi just vitunmoinen kämmi. Ostin 200 grammaa irtokarkkeja ja söin ne KAIKKI...
VastaaPoistaSä pärjäät hienosti, antaisin mitä vaan, että saisin olla yhtä kevyt kun sä <3 sä onnistut kyllä. Tsemppaan sua 100% ja lupaan että oon suuntiinsa mitä ikinä teetkään :)
Kiitos(: Todella sydäntä lämmittävä kommentti, justiin olin hiukan allapäin, mutta piristyin kummasti!;)
VastaaPoistaKiitos paljon tsempistä! Älä huoli, oon varma, että sä tulet onnistumaan vielä, varmastikin paremmin kuin minä!