Sh¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡tt. Olen täyttä paskaa. Iltapaino 55,5kg, mitä helkuttia? Milloin tämä tapahtui? Pian olen samoissa mitoissa kuin jolloin aloitin 'oikean' elämäni.
Mutta, huomenna.. huomenna pääsen vihdoin pois tästä manalasta. Lähden vihdoin kotiin. Maanantaina kaikki on kuin ennen tänne perseeseen tuloa. Ei tarvitse syödä, en ole kiinni missään, voin mennä ja tulla (melkein) miten tahansa. Huominen on viimeinen päivä jolloin lihon, muutun pyöreäksi läskipalloksi. Maanantaina alkaa sellainen läskinkadotuskausi, että pian kaikki voivat vain katsoa näkemättä minua. Vielä minusta tulee pieni, vielä tämä kaikki sonta lähtee ympäriltäni ja jäljelle jää vain luuta ja nahkaa. Maanantaina alkaa elämä ILMAN RUOKAA. Ilman sitä paskaa, joka vain alentaa itsetunnon niin alas kuin vain mahdollista. Maanantaina elämä on parempaa kuin näinä kahtena viikkona. Maanantaina alkaa muutos. Muutos norsusta keijuksi.
Koulu alkaa about kahden viikon kuluttua. (Taas yksi hyvä syy laihtua.) Pelkään vain etten jaksa keskittyä. Siis en tarkoita että olisin niin laiska että en vain viitsisi kuunnella tunneilla ja opiskella. Tarkoitan, että entä jos olen/tulen olemaan henkisesti ja fyysisesti niin kovilla, että opiskelu käy lähes mahdottomaksi. Tai entä jos saan liikuntakiellon? Entä jos joudun taas terkkarille, ja sieltä suoraan sairaalaan esim. tiputukseen? Entä jos sitä ja tätä.. Voi paska. Miksi elämän pitää olla niin monimutkaista? Miksi ihmisten pitää ylisuojelevia ja -huolehtivia? Miksi ei voisi syödä ja olla niinkuin haluaisi? Miksi TÄSTÄ pitäisi luopua jos tulen siitä onnellisemaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti