Leirin päätöskahvella tukihenkilöni sisko(he kummatkin olivat leirillä ohjaajina) tuli ohjelman loputtua luokseni ja käski minua tulemaan kanssaan kahville. Pelkäsin, että (voisiko sanoa) uudelleen sairastumiseni tulisi ilmi, joten ilman minkäänlaisia kiemuroita asteli muka iloisena kahville. Otin mehun lisäksi otin pienehkön kakkupalan. Istuimme pöytään jossa oli myös tukihenkilöni. Yritin syödä normaalisti, eikä kukaan sanonut mitään. Syötyäni poistuin pöydästä ja kävelin ulos laukkuni ja nesteenpoistaja tablettieni luo. Pelastus. Olin todella helpottunut selvittyäni äsköisestä tilanteesta. Kiitos Ana♥
Tänään vaa'assa näkyi hieman parempi luku, 50 kg. En riemuitse tämänhetkisestä painosta, mutta en ole täysin maassakaan... Pääasia että tulokset ovat näkyviä(:
Tänään oli pakko syödä, koska isä käski ottaa välipalaa, joten tänään vatsaan on mennyt yksi mansikka-jogurtti n.160 kcal.
Tosiaan, kävin tänään ostamassa uimapuvun. En löytänyt hyviä bikinejä, joten ostin tankinin. Se on rintojen kohdasta valko musta raidallinen, ja rinnoista alaspäin musta. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen ☺
Huomenna on kaverin rippijuhlat, ja olen vähän mietiskellyt tuota syömistä, kun sielä on kuitenkin kakkua sun muuta, niin mahtaako olla liian töykeää kieltäytyä ruoasta ja juoda vain jotain...? Joka tapauksessa kuljetan nesteenpoistajia mukana.
Ps. Ihanaa, teitä lukijoita jo 30! Kiitokset♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti