On aika tulla ja on aika lähteä, ja aika niiden välillä on oppia ymmärtämään.

Hemmetti. Olen ymmärtäny jotain. En ole miettinyt asiaa tarkemmin pitkään aikaan. Vasta tänään. En sairasta enää anoreksiaa.. Enkä bulimista anoreksiaa . Ne ovat tämän pitkän(tai siltä se ainakin tuntuu) matkan varrella muuttuneet bulimiaksi. Tuntuu oudolta myöntää se itselleen.

Olen täälä reissussa ollessani syönyt päivittäin aivan oudosti. Liikaa, liian normaalisti, miten vain haluaa kuvailla. En ole edes jaksanut miettiä koko aikaa ruokieni ravintoarvoja. Se tuntuu oudolta. Ehkä osasyyksi siksi, että en ajattele sitä tarpeelliseksi koska oksennan (ainakin lähes) kaiken ulos. Ja tietysti olen lihonut, taas kerran. Mutta kun pääsen taas kotiin. Aloitan paaston. Se on päätös mikä pysyy.