Kävin eilen ravintoterapeuttini luona, ja hän teki pieniä muutoksia ruokalistaani.
Kaikkia ruokia, mitä kussakin ateriassa on määrätty otettavan, ei ole tarkoitus aloittaa syömään heti, vaan tarkoituksena on pikkuhiljaa ottaa kutakin ruokaa käyttöön, kunnes syön kokonaan listan mukaisesti ilman ongelmia, ja olen omaksunut sen.
Aina, kun olen saanut ateriasuunnitelman, mulle on ollut ihan hirveän vaikea ruveta syömään sen mukaan.
Kun syömisestä ja ruoasta on tullut melkein ainoa asia, mitä pystyy hallitsemaan melkeinpä kokonaan, on ihan hirveää, kun joku ottaakin sen hallitsemismahdollisuuden pois.
Aluksi saadessani ensimmäisen ateriasuunnitelmani viimeisimmän muuton jälkeen, musta tuntui etten enää pystynyt hallitsemaan mitään. Että kaikki muut ihmiset päättivät mun elämästä.
Nyt asia ei enää tunnu yhtä dramaattiselta, vaan se on ihan OK.
Pitää vain edetä pikkuhiljaa omaa vauhtia, mutta silti tehdä koko ajan ihan pieniäkin muutoksia.
Noiden muutosten tekemisessä liikunta on auttanut jonkun verran, mutta täytyy muistaa se, että liikunta ei saa olla sellainen asia, mikä antaa luvan syödä, vaan pitää pystyä syömään silloinkin, kun liikuntaa ei harrasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti