P.S. never give up

Vanha kotitehtäväni, 'älä korvaa aterioita herkuilla', on onnistunut melkeinpä joka päivä aina silloin, kun olen kotona, ja paikalla ovat vanhempani.

Kuitenkin eilinen ei sujunut hyvin, koska koko päivän aika söin vain mannapuuroa, mysliä ja omenoita, sillä vanhemmat saapuivat kotiin vasta illalla.

Myöskään tämä päivä ei mennyt hyvin, koska kuten aina, reissussa on vaikea pitää kiinni ateriasuunnitelmasta. Tällä kertaa kaikki ateriat tuli korvattua pienillä herkuilla, joka nyt näin illasta kaduttaa, koska tiedän, että jos olisin panostanut asiaan täysillä, olisin syönyt terveellisemmät ja ateriasuunnitelman mukaiset ateriat.

"Virheistä oppii"-lausahdus ei tässä asiassa tunnu pitävän paikkaa itseni kohdalla, ja se ärsyttää paljon. Aina epäonnistuttuani hoen päässäni, että ensi kerralla hoidan asian paremmin, ensi kerralla onnistun. Mutta ei.. en ikinä ole pystynyt siihen.

"Jokainen päivä on uusi mahdollisuus", mutta en tajua ottaa siitä mahdollisuudesta kiinni.

Isä sanoi ettei aio ilmoittaa uuteen kouluun kasvisruokavaliotani.

Kuullessani sen, päässäni räjähti, ja olin vain järjettömän vihainen.

Ravintoterapeuttihan on kokoajan puhunut, että kokoajan pitää ottaa PIENIÄ askelia, ja nyt yhtäkkiä, kun koulu alkaa parin viikon kuluttua, isä olettaa minun yhtäkkiä kykenevän syömään kanaa ja punaista lihaa!

Sanoin isälle, etten todellakaan aio syödä kumpaakaan, johon isä sanoi, että sitten pitää ottaa järeämmät otteet käyttöön.

Suoraan sanottuna, haistakoon paskat!

Ravintoterapeuttini sekä vanhempani kuvittelevat minun ottaneen käyttöön kasvisruokavalion vain laihdutukseen liittyvistä syistä, mikä ei pidä paikkaansa.

En syö noita kahta lihaa, sillä katsottuani netistä tietoja sekä videoita siitä, miten eläimiä kohdellaan tiloilla(ulkomailla), koen suurta ällötystä ja pahaa olo joutuessani tilanteisiin joissa tulisi syödä lihaa(esimerkiksi sukulaisten luoma).

Kumpa nämä asiat nyt selkiytyisivät!