Kävin viime tiistaina laboratoriotesteissä, joista psykologini soitti eilen, ja sanoi äitini tietävän niistä.
Äidin saavuttua kotiin kysyin häneltä asiasta.
- Se mun psykologi soitti ja sanoi että sä tiedät niistä testeistä..?
- Juu.. (syvä huokaus)
Alicia, tätä ei ole helppo kertoa(huokaus)...
Elikäs, sun verikokeista selvisi, että sulla on valkosoluja vähän, ja punasoluja huomattavasti vähemmän alarajaa, mutta muut arvot oli ihan ok.
Sitten.. (jälleen syvä huokaus, ja pitkä hiljainen tauko)
Sun sydänfilmistä selvisi, että sulla on sydämen rytmihäiriöitä jotka johtuu sun aliravitsemuksesta.
Sä et saisi enää harrastaa liikuntaa, tai tehdä mitään fyysisesti raskasta työtä.
Sulla on uusi aika sydänfilmille muutaman päivän päästä.
Lisäksi me ollaan isän kanssa nyt sitä mieltä, että sä menet uudestaan päiväosastolle, koska jos sun ravitsemustila ei parane, sun sydän ei toivu, ja voit saada sydänkohtauksen, etkä välttämättä selviä siitä.
Olin sanaton, enkä todellakaan olisi halunnut kuulla kyseistä uutista.
Miten mulle voi käydä näin?
Olisinpa voinut syömishäiriön alussa kertoa itselleni kaikista näistä ongelmista, jotka olen jo tähän mennessä kohtaamaan.
Olisinko sitten säästynyt tältä kaikelta pahalta?
:/
VastaaPoistaaaaapua ;___; nyt sitten tottelet noita juttuja! Ja otat rauhallisesti. Anna ittelles lupa syödä.
VastaaPoistaMulla ei todellakaan taida olla muuta vaihtoehtoa kuin noudatta ohjeita..
PoistaNyt jos koska mun pitää myös antaa itselleni lupa syödä.. (: