Viime viikolla käydessäni jälleen sydänfilmissä, mulle selvisi, että sydämeni on täysin kunnossa! (:
Seuraavana päivänä mulle ja äidille oli sovittu aika nuorisopoliklinikalle, jossa oman psykologini sekä yhden päiväosaston työntekijän kanssa mietimme, olisiko päivaosasto mulle sopivin vaihtoehto.
Pitkähkön pohdiskelun jälkeen päädyimme myöntävään vastaukseen, ja seuraava päiväosastojaksoni alkaakin jo huomenna.
.jpg)
Ajatukset ovat todella sekavat.
En olisi ikinä arvannut että joutuisin päiväosastolle vielä uudelleen.
Toisaalta toivon, että oppisin hyväksymään itseni se ruoan tämän jakson aikana, mutta silti taka-ajatuksena on vain selvitä seuraavasta neljästä viikosta, ja sitten taas syödä kuten lystää.
On niin vaikeaa päästää tästä irti. Syömishäiriöstä.
Siitä on tullut itselleni niin arkinen osa elämää, ja kuvittelen vain voivani elää sen kanssa koko loppu elämäni ajan.
Mutta jos en hoida tätä asiaa kuntoon, se voi luisua samanlaiseksi kuin mitä syömishäiriöni on pahimmillaan ollut.
Yrittäisin jälleen vain laihtua ja laihtua, ja se olisi elämäni ainoa päämäärä..
En todellakaan halua sitä.
Mutta... niin.
Silti jollakin tavalla ikävöin sitä aikaa. Ikävöin sitä kuinka paljon pystyin kontrolloimaan ruokaa, ja kuinka pieni oikeasti olin, vaikken käsittänyt sitä silloin.
Mutta tiedän, että jos palaisin takaisin, menettäisin jälleen vain aikaa elämästäni vain laihdutuksen vuoksi.
Nyt täytyy oikeasti yrittää saada sairaiden ajatusten tilalle terveitä, ja yrittää parantua!
Ehkä tällä kertaa onnistun.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti