Christmas

Jouluruokailu... no, se meni ihan hyvin. tosin ruoka-annosten määrät eivät olleet täysin sellaisia kuin mitä oli tullut suunniteltua, mutta, mikä ehkä tärkeintä, lähes kaikki pysyivät sisällä(:

Sain aika paljon karkkia lahjaksi, mikä ei välttämättä ole niin positiivinen asia, mutta en onneksi ahminut kaikkia heti ensimmäisenä. 

Oon kaivanut jostain itseni syvimmistä syövereistä urheiluintoni esiin, ja sain tänään vilpoisesta ilmastaq huolimatta hinattua itseni lenkille. En ole muistanut ollenkaan, kuinka ihanaa se oikein on!

Viime viikon keskiviikkona kävin ensimmäisen kerran päiväosastolla. Sen oli tarkoitus olla viimeinen kerta tänä vuonna, silllä ensi vuonna käyn päiväosastolla säännöllisesti joka viikko.

Kuitenkin.. minkälainen päiväni oli?

Heräsin aamuvarhain hiljaiseen taloon. Kaikki muut nukkuivat itseäni lukuunottamatta. 

Laitoin itseni valmiiksi, ja istahdin ikkunan ääreen odottamaan taksin tuloa. Odoteltuani hetken kirkkaat valot häikäisivät silmiä hetken ajan, mutta pian erotin aamun pimeydestä mustan taksin. 

Lähdin vähin äänin talosta, ja astelin hymyillen autoa kohti. Kuskina oli nuorehko nainen, joka pyysi minut istumaan etupenkille vierelleen(vaikka mielummin olisin tahtonut mennä takapenkille, mutta en kehdannut väittää vastaan). 

Lähdimme liikkeelle. Syömishäiriöpoliklinikalla olisi luvassa aamiainen, joten sitä ei tarvinnut syödä kotona.

Matka tuntui kestävän pitkään, ja välillä tuli pieni, kiusallisia hiljaisia hetkiä, jossa saattoi tuntea ilmassa leijailevaa jännitystä. Taksikuskini ei kysellyt mitään syömishäiriöön liittyen, silllä se on kuulemma kiellettyä.

Mutta kuitenkin... vihdoin ja viimein saavuimme syömishäiriöpoliklinikkarakennuksen pihaan. Kiitin kuskia kyydistä, ja astelin rappusia pitkin oven eteen, jonka yläpuolella luki 'päiväosasto'. Soitin ovikelloa. Hiljaista. Soitin toisen kerran. Ja vielä kolmannenkin. Kohta ovi aukesi, ja avaaja oli vanhahko mies, jolla oli aurinkoinen ilme kasvoillaan. Hymyilin ja astuin sisään. Esittelimme itsemme toisillemme. Mies oli yksi niistä, jotka työskentelivät päiväosastolla. Kohta luokseni tuli nainen, nimeltään vaikkapa Johanna, joka oli ollut edellisillä kerroilla paikalla kyselemässä ja muuten vain tukena käydessäni poliklinikalla äitini kanssa(kerroinkin täälä jo ensimmäisestä käyntikerrastani, mutta nähtävästikään en toisesta.. eli toisella kerralla kävimme syömishäiriöpoliklinikalla äitini kanssa, ja kävin sielä lääkärintarkastuksessa, jossa hampaat, kurkku, korvat, jalat, kädet, vatsa, selkä, sydämenlyöntien tiheys ja paino tarkistettiin, sekä katsottiin verikokeiden tuloksia.).
Johanna esitteli minulle paikat, kertoi hieman päivänkulusta ja lopuksi menimme erääseen toimistoon istumaan, jossa hän kertoi säännöt ja kyseli kuulumisia.
Kaiken tämän jälkeen palasimme takaisin päiväosaston olotiloihin. Paikalle oli tullut itseni lisäksi neljä muuta tyttöä. Kaksi tytöistä olivat 18-vuotta täyttäneitä ja kaksi muuta alle 18-vuotiaita.
Hetken kuluttua oli aamiaisen aika. Koska olin päiväosastolla vasta ensimmäistä kertaa, sain 'starttiannoksen' eli oma ruoka-annokseni oli noin puolet muiden annoksista.
Ruokailun jälkeen oli määrä kokoontua päiväosaston omaan olohuoneeseen, jossa vielä merkittiin ylös päiväkulku ja jutustelimme sekä esittäydyimme toisillemme.
Seuraavaksi oli fysioterapiakäynti, ravintoterapeutillakäynti jossa suunnittelimme mm. ateriasuunnitelman jouluksi. Seuravaksi oli luvassa lounas, jooga ja välipala. Välipalan jälkeen noin tunnin kuluttua oli aika lähteä kotiin.
Ja oikeasti, päivä oli mukava, enkä kadu lainkaan, että päätin mennä päiväosastolle(:

Älkää olko vihaisia itsellenne, jos jouluruokailut eivät menneet suunnitellusti, sillä huominen on uusi, parempi päivä(: