Edellisenä aamuna herättyäni maksin sängylläni ja katsoin kohti kattoa. Tunsin kylkiluuni ensimmäisenä käsieni kietoutuessa ympärilleni. Selvästi. Liian selvästi. Tätähän olin toivonut. Halusin tuntea ja nähdä luuni. Olin pettynyt. Mikä syy minulla nyt olisi laihduttaa? En haluaisi painaa paljoa vähempää. Itseeni syvästi tyytymättömänä lähdin abc:lle ostamaan karjalanpiirakan kananmunavoilla. Nousin seuraavaan lähtevään linja-auton kyytiin ja istuin syrjään. Nostin karjalanpiirakan kaavin puolet kananmunavoista ja söin sen. Nauttimatta, minkäänlaisia tunteita herättämättä. Saavuttuni seuraavaan kaupunkiin nousin pois kyydistä ja suuntasin kohti Studio25:ttä. Kokeilin erilaisia mekkoja, ja lopulta löysin parhaimman. Kokoa Xs, ja silti hieman liian iso. Illalla lipsahdin, enkä vain hieman. Ostin keksipaketi(söin puolet), kanasalaatin(edes jotakin terveellistä), (kevyt)jäätelöä, wiinerin, vuoksen piirakan ja tein kotona puuroa. Tuloksena ehkä yksi kivuliaimmista turvotuksista. Pyörin ja hyörin sängyssäni varmasti lähemmäs tunnin kiroten turvotusta ja sitä kipua, mitä se minulle aiheutti.
Tänä aamuna söin loput tuosta kirotusta keksipaketista ja painuin kouluun häveten ja yrittäen peitellä lihoamistani. Ja nyt, kirjoitan tätä ja syön juuri paistettuja minilettuja samalla yrittäen keksiä hyvää tekosyytä kysymykselle: Miksi?
Mutta, tiedättekö mikä tässä on parasta kaikesta huolimatta? Paino on pysynyt ALLE 50 kg. Kävin nimittäin juuri muutama sekunti sitten puntarilla peläten kohtalon numeroita, ja hypelin onnellisena pois tuolta tuomion laatalta, jossa paistoivat numeron 49.0 kg ! Ehkä elämä ei sittenkään ole ohi, ehkä minulla on mahdollisuus...
Edit://
Ei s**tana oon ihan turvoksissa, oikeasti! Vatsa on ihan kova ja iso ja.. huoh h*lvetti kuolen pian, en kestä tätä enäääääää
Nyt lenkille ja äkkiä→→→
Ihana mekko :)
VastaaPoistaKiitos, itsekkin tykkään (:
Poista