Eilinen psykologikäyntini oli (onneksi) viimeinen. Olo on tyhjä.
Tänään jälleen oli herkkupäivä. Annan sen (ehkä) anteeksi itselleni.. Huomenna on disco, johon pitäisi leipoa mm. kinkkunyyttejä. Huominen päivä on superherkkupäivä. Seuraavalla viikolla ''kostan'' sen itselleni.
Pelottaa, nesteenpoisto tabletit ovat loppumaisillaan. En tiedä uskallanko käydä hankkimassa niitä apteekista, koska ystäväni äiti ja perhetuttavamme ovat sielä töissä. Mutta tällä hetkelä tilanne on se, etten voi syödä, jos en ota tabletteja.. Elämä kusee, ja pahasti.
Miksen ikinä muista syödessäni, minkälainen olo mulle tulee aina herkkupäivän jälkeen, ja vain syön ajatellen, et ei tästä tuu mitään ylimääräistä. Mutta peili näyttää toisin.
Olin äskettäin lenkillä, ja mietin hiukan elämäntilannettani.
Näin joella sorsan, joka ui yksin katselleen ympärilleen, kuin etsien jotain. Tuntui siltä kuin olisin se sorsa. Yksin, ajelehtimassa pitkin jokea haikailemassa jotain. Sorsan hävittyä jäin vielä seisomaan sillalle katselemaan jokea. Ajattelin mielessäni hyppäväni jokeen ja hukkuvani. Ajatus tuntui jokseenkin.. kiehtovalta...
No, jatkaessani matkaa haistoin ilmassa savun hajua. Mietin, että elämäni on vähän kuin nuotio.
Tuli=Ennen elin täysillä, enkä välittänyt ylimääräisistä kaloreista tai hiilihydraateista, nautin elämästä.
Hiillos=Elämäntilanteeni nyt. Elämän halu on katoamassaanm ja tunnen koko ajan olevani vain voimattomampi.
Savu=Lopulta haihdun kuin savuna ilmaan, kuolen.
Vituttaa, haluaisin vain itkeä. Isä toi minulle leipää, vaikka en edes pyytänyt ja hän toi väärää mustikkakeittoa, 40kcal/100g , vaikka nimenomaan käskin tuomaan sitä 8kcal/100g! Vittuvittuvittuvittu. Leivän heitin roskiin, ja mustikka keiton kaadan varmaankin vessanpötöstä alas.
En jaksa elämää. Haluaisin vain pois täältä. Mutta haluaisin ensin päästä saavutukseeni, olla laiha. Sitten vasta olisin valmis kuolemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti