I Do It! Päivä meni alle 300 kalorilla, lisäksi kävin ystäväni kanssa eilen lenkillä.. Niin.. tosiaan, tämä kyseinen ystäväni tietää sairaudestani(olen kertonut vain 4 ystävälleni asiani, mutta anoreksiastani tietää ystävieni lisäksi 6 henkilöä, suurin osa ovat aikuisia, jotka ovat yrittäneet saada minua parantumaan) ja hetken puhuttuamme hän kysyi :
- No kuule.. Kerros vähän että miten sun syömisjuttu on mennyt?
- No..(tässä vaiheessa epäilin kertoisinko totuuden mutta...) Tosi hyvin itseasiassa. Mitäköhän tähän pitäisi sanoa.. hmm.. no pystyn syömään jo lähes normaalisti ja silleen, eikä oo ollu paljoa ongelmia tän asian kanssa.
- Ihana kuulla!! Mä oon niin iloinen sun puolesta! Mutta kuule.. varo sitä että et palaa takaisin, koska mä tiedän, että siihen sairauteen on paljon helpompi vajota kuin nousta ylös. Mä haluan sulle kaikkea hyvää, etkä sä oo sen sairauden arvoinen!
- Nii'i.. Mä toivon kans ettei tarvitsisi palata siihen enää takasin. Tiekkö, mä oon vasta jälkeen päin ymmärtänyt, että minkälaisessa tuskassa mä oon eläny. Kun ei sitä ymmärrä siinä vaiheessa kun on siinä itse sairaudessa, mutta vasta kun on päässyt siitä pois sen ymmärtää.
(Juttelimme vielä mm. psykologilla käynneistäni yms.)
Olin mennyt valehtelemaan ystävälleni. Olen hirveä ihminen. Vihaan itseäni. En valehtelisi jos ei olisi pakko, ja nyt.. no nyt oli pakko!
En halua parantua tästä, en halua jättää Anaa. IKINÄ. Ana on ainoa, joka ymmärtää minua, hän on parhain ystäväni. Vaikka olen hänen kanssaan paljon tekemisissä, hän ei ole kyllästynyt minuun, enkä minä häneen. Haluan elää hänen ystävänään aina, enkä koskaan päästää irti♥
Tästä päivästä :
Tänään on mennyt tosi hyvin, ainakin tähän mennessä.. Päivän ruokasaldo on kiiseliä (josta soin 2 mansikkaa, n.7kpl mustikoita ja 4 vadelmaa(en siis syönyt itse kiisseliä), proteiini patukka(139kcal) ja puolikas keksi(n. 40kcal). Pyörämatkalla ja muutenkin kävellessä olen varmaan jo kuluttanut osan kaloreista, illalla jumppaan vielä huoneessani.
Olen itseasiassa aika tyytyväinen(sen lisäksi että painoni on vihdoin pudonnut 49!) ja luulen etten syö tämän päivän aikana varmaankaan paljoa muuta... Tulen sitten myöhemmin päivittämään lopullisen ruokasaldon tarvittaessa(:
Lisäksi :
Olen huolissani. En itsestäni, vaan ystävästäni. Olen huomannut hänessä hieman masentuneisuutta. Kävin juttelemassa hänelle
- Kuule.. Musta tuntuu että sä oot ollut tänään vähän haikeana, onko sulla kaikki hyvin?
- Mmm.. No mä en vaan jaksa tätä enää, mun elämä on ihan typerää ja muutenkin aiva paskaa.
- Tiekkö.. Mä pelkään että sulle tulee masennus tai jotain:(
- No musta tuntuu vähän siltä. Tiekkö.. mä en oo syönyt moneen päivään paljoa mitään, ja mulla on ihan kauhee tarve vain laihduttaa ja laihduttaa. Mä pelkään että jos mä sairastun anoreksiaan ;/
(Olimme luokan oven edessä)
- Kuule.. Haluisiksä jutella mun kanssa tosta joku päivä, jos mennään johonkin ja juteltaisiin? Kun.. emmä tiedä, mä oikeesti haluaisin puhua sun kanssa.
- Kyllä mulle käy, ihan millon tahansa, mä haluaisin itsekkin puhua sun kans.
Elikäs, sovimme tietyn päivän ensiviikolla, jolloin menisimme juttelemaan ja niin edelleen.
Olen älyttömän iloinen siitä, että voin puhua jollekkin, hänen omien asioidensa lisäksi ehkä myös omia asioitani!!
Koska tiedättekö, tämä kyseinen ystävä on sellainen johon luotan vähintään 99% , ja voin puhua hänen kanssaan ihan mistä vain(suomeksi=hän on yksi niistä neljästa ystävästäni, jotka tietävät sairaudestani)! Jotenkin minusta tuntuu, että hän pystyy uskoutumaan minulle asioistaan, jotka liittyvät anoreksiaan osaksi sen takia, että itse sairastan sitä, eli olen jotenkin.. voisiko sanoa, ''kokenut''.
Anteeksi vielä sekavasta textistäni, toivottavasti voimanne riittivät lukemaan☺
Parempia päiviä sinne ruudun taakse!♥
Edit//
Syömissaldo :
• Proteiinipatukka
• Puolikas keksi
• Kiisselin marjat
• 3 pikkulettua
• 2 palaa omenapiirakkaa vaniljajäätelöä
I'm Very Disappointed In Me :(
Olen lukenut blogiasi alusta asti ja nyt vasta häpeäkseni kommentoin ensimmäisen kerran...
VastaaPoistaIhanaa että sinulla on joku jolle puhua. Pidä siitä kiinni. Uskallathan myös kertoa kaikille läheisille -jotka tietävät- totuudenmukaisesti, miten asiat ovat? Se auttaa sinua, sillä jos tarve tulee puhua niin voit kertoa heille suoraan selittelemättä edellisiä epärehellisyyksiä.
Äläkä ole huolissasi pienistä lipsahduksissa ruoan suhteen. Opit kyllä hallitsemaan sitä, kunhan pääset rutiiniin :)
Voimia ja halauksia <3
Kiitos kommentista, joka piristi juuri päivääni(:
Poista''Uskallathan myös kertoa kaikille läheisille -jotka tietävät- totuudenmukaisesti, miten asiat ovat?''
-Tähän täytyy sanoa, että vain tälle yhdelle henkilölle, jossa textissäni kirjoitin, voin kertoa miten asiani oikeasti ovat, koska tiedän ettei hän mene kertomaan kenellekkään aikuiselle sairaudestani vaikka tietää sen olevan vakava.
Muut ystäväni taas ovat sentapaisia, että he kävisivät(ja ovat aikaisemmin jo käyneet) sanomassa jos tietäisivät oikean tilani, that's a problem \:
Mutta toivon myös, että oppisin parantelemaan ruokatapojani, ja tosiaan pääsisinkin pian rutiiniin :)
Haleja ja voimia myös sinulle!♥