Niin outo tunne. Tuntuu kuin leijuisin ilmassa. Kuin en olisi täälä. Kuin minua ei olisi olemassakaan. Ehkä en olekaan. Ehkä en halua olla täälä.
Miksi pitäisi? Kuka minua muka tarvitsee? Mitä järkeä elämälläni on?
Mitä väliä olisi jos en söisi, mitä väliä jos olisin hiljaa, jos viiltäisin ranteeni auki, jos oksentaisin niin kauan kunnes olisin ihan tyhjä, olisin vain nahkaa?
Joskus mietin, miksi halusin parantua, tai no, en minä koskaan oikeasti halunnutkaan, mutta miksi annoin itseni lihoa. MIKSI??? mitä oikein ajattelin? että voisin silti olla tyytyväinen itseeni, vaikka olisin normaalipainoinen&-kokoinen?
Joskus mietin, miksi halusin parantua, tai no, en minä koskaan oikeasti halunnutkaan, mutta miksi annoin itseni lihoa. MIKSI??? mitä oikein ajattelin? että voisin silti olla tyytyväinen itseeni, vaikka olisin normaalipainoinen&-kokoinen?
Ei tässä ole järkeä. Elämässä. Aivan turhaa. En jaksa enää, mitään.
En jaksa syödä, haluan vain nukkua, ja nukkua, ja kun herään, ensimmäisenä nään peilissä laihan tytön. Hän hymyilee. Hän on tuntee itsensä vihdoin täydelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti