Kaikki on ihan sekaisin.
En kestä itseäni, en kestä sitä miltä näytän.
Ei ole tehnyt mieli ruokaa, jonka vuoksi olen skipannut monina päivinä jo monia aterioita. En halua enää syödä. En tahdo lihota, en tahdo olla samanlainen kuin nyt. Vihaan ruokaa.
En kestä itseäni, en kestä sitä miltä näytän.
Ei ole tehnyt mieli ruokaa, jonka vuoksi olen skipannut monina päivinä jo monia aterioita. En halua enää syödä. En tahdo lihota, en tahdo olla samanlainen kuin nyt. Vihaan ruokaa.

Olen ollut koko viikon älyttömän väsynyt ja uupunut, mutta vielä pitäisi jaksaa ensiviikon viimeiset kokeet, jonka jälkeen pääsen lomalle.
Loman alettua olen muutaman päivän kotosalla, ja sitten menen kahdelle peräkkäiselle leirille isoseksi, joten ei tarvitse olla kotona silmien alla vahdittavana mun syömisten kulkua.

Mulla ei ole hajuakaan mitkä teidän reaktioit on luettuanne tämän postauksen.
Juurihan mä halusin parantua ja nyt.. nyt en.
Parantuminen on liian monimutkaista. Tai, minusta ainakin.
VastaaPoistaOon ihan samaa mieltä!
Poista