Olen nyt käynyt kaksi kertaa terveydenhoitajalla punnituksessa. Enkä ole ollut iloinen saatuani tietää nykyisen painoni.
Viime kerralla paino oli 56 kiloa, ja muutama sata grammaa päälle...
Kummallakin kerralla on tehnyt mieli juosta pakoon niitä lukuja.
Kävin eilen psykologini luona, ja kerroin kaikista pahoista tunteista itseäni kohtaan.
Kerroin siitä, miten lähes päivittäin tunnen syylisyyttä ja suurta vihaa itseäni kohtaan, koska tunnen olevani niin iso, läski ja ruma.
Kuitenkin naureskelin pariin otteeseen, koska keskustellessamme huomasin, kuinka niin pienet ja typerät asiat saattavat vaikuttaa koko päivääni.
Esimerkiksi, jos syön pari ylimääräistä leipää, niin useimmiten tunnen koko loppupäivän olevani hirveän syyllinen ja lihava
(juuri tällä hetkellä kirjoittaessani tuota esimerkkiä, syömishäiriömörkö suorastaan huutaa, että ne kaksi leipää ovat paljon, ja että niistä oikeasti lihoaa).
Tämä on niin naurettavaa!
Mutta silti, todella usein tuo syömishäiriömörkö on niin taitava uskottelija, että luovutan taistelun sitä vastaan, ja tyydyn vihaamaan sitä miltä näytän.
Vaikka juuri niin en saisi tehdä. Minun pitäisi taistella mörkö vastaan, ja järjellä oikeasti ajatella, että ei, sinä et lihoa kahdesta ylimääräisestä leivästä!
Iloista tulevaa viikonloppua!
Ihana huomata, etten kuitenkaan ole täysin luovuttanut syömishäiriölle! Ja erityisen hyvä, että tiedostat myös milloin sairaus on todella väärässä ja huomaat sen ajatuksien olevan ihan paskan jauhantaa.
VastaaPoistaKoeta jaksaa siellä ja pyri pitämään shmörkö mahdollisimman kaukana itsestäsi.
Kiitos paljon tsempeistä, mä todella tarvitsen niitä!(:
PoistaHalit sulle:)
Tuo on jo hyvä alku, että tiedostat mikä johtuu sairaudesta ja mitkä on sun omia ajatuksia. Voimia, toivottavasti saavutat joskus sen vaiheen, ettei sun tarvitse murehtia siitä, ootko nyt syönyt 'liikaa' vai et, koska todellisuus on juurikin se, ettet sä parista ylimääräisestä suupalasta mihinkään liho. Ja kyllä mä uskon, että sä sinne pääset, kunhan sä vaan haluat sitä tarpeeks paljon.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTodellakin toivon ettei mun tarvitsisi taistella ihan superpitkään syömishäiriömörköä vastaan, vaan saisin voitettua sen kokonaan. Ikävä kyllä parantumisprosessi kestää pitkään, mutta toivon että pääsisin tän asian yli muutamien vuosien sisällä, enkä joutuisi ''odottamaan'' mahdollisesti kymmentä vuotta tms. :/