Viime perjantaina lääkeneuvottelussa päädyimme ottamaan mulle masennuslääkkeet käyttöön. Pienenä varoituksena tuli, että lääkkeen aloittamisen alussa saattaisi ilmaantua mm. unettomuutta, sekä mahdollisesti muita sivuvaikutuksia
Onneksi itseni kohdalla minkäänlaisia negatiivisia asioita ei ole tullut esille [:
Kulunut viikko on mennyt aika hyvin ruokailujen suhteen.
Olen kuitenkin huomannut pelkääväni/vältteleväni joitakin ruoan ainesosia, mm. sokeria.
Mua on alkanut pelottamaan, että mitä jos tää juttu lähtee jossain vaiheessa suitsumaan alas päin.
Mulla on muutenkin tosi herkästi taipumusta syödä aika yksipuolisesti, esim. tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että syön aamupalaksi ja iltapalaksi ja joskus välipalaksi jogurttia ja mysliä.
Viikonloppuna olen menossa erääseen kokoukseen, jossa puhujana toimii eräs mies, joka on Jumalan voiman avulla parantanut monia kymmeniä ihmisiä erilaisista sairauksista.
Isä mainitsi mulle tänään asiasta, ja ehdotti että voisin käydä rukoiltavana.
Olen miettinyt asiaa ja en pääse oikein minkäänlaiseen lopputulokseen päätöksissäni.
En tiedä olisinko valmis, tai pikemminkin, olenko vielä _halukas_ parantumaan, jos siis mulla olisi mahdolisuus parantua.
Eihän se siis todellakaan tarkoita, että aina kun käy rukoiltavana, niin parantuu. Ei, vaan jos parantuminen kuuluu Jumalan suunnitelmaan, niin silloin se toteutuu. Mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, niin en todellakaan tiedä mitä mä haluan juuri nyt...
Eihän se siis todellakaan tarkoita, että aina kun käy rukoiltavana, niin parantuu. Ei, vaan jos parantuminen kuuluu Jumalan suunnitelmaan, niin silloin se toteutuu. Mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, niin en todellakaan tiedä mitä mä haluan juuri nyt...
Voi sinä ihana tyttö!
VastaaPoistaEn tiennyt, että oot uskossa. En oo niin pitkään lukenu sun blogia.
Mä tunnistan itteni tosta että en tiennyt oonko valmis/halukas parantumaan. Se vei aikaa, mutta aina tiesin, että jossain vaiheessa luovutan tän Jumalalle, tai että jossain vaiheessa Jumala kyllä mut parantaa. Siihen meni kyllä aika monta vuotta, mutta sitten viimein olin valmis. Joten rukoilen, että sullekin tulee pian se vaihe, että oot valmis parantumiseen. Tai antaa siis sen mahdollisuuden Jumalalle.
Hih (:
PoistaKaikkien näiden ongelmien keskellä joiden kanssa oon setviny jo muutaman vuoden, niin suurimmaksi osaksi siitä ajasta on ollu semmosta, jolloin päästin enemmän maallisia(en tykkää tosta sanasta:/) asioita itteni sisään kuin hengellisiä, ja se paha näkyy kyllä noissa suht vanhoissa postauksissa, joissa kirosanoja lenteelee ku mitäki, ja nyt jälkeenpäin mua kaduttaa ne mun sanavalinnat ihan hirveesti ja haluaisin vain mennä sensuroimaan kaikki tekstit, mutta oon kuitenkin päättäny jättää ne sellaisiksi, koska mä olen kuitenkin kuvaillut mun kaikki tunteet niihin postauksiin, eikä niitä voi enää jäljestä päin korvata millään...:P
Joten siis jos lukee niitä vanhoja tekstejä, niin niistä päätellen saattaa olla vaikea uskoa että oon kristitty ja uskossa, toi nyt oli varmaan se pointti mitä yritin sanoa..:D
Ihana kun kerroin omasta kokemuksestas, toi vähän avasi mun silmiä, ja oon ajatellu että antaa Jumalan hoitaa tää asia(:
Jos mun on tarkoitus mennä sinne rukoiltavaksi, niin antakoon Jumala sitten mulle merkin vahvistukseksi..:]
Halit sulle♡