Päivän loppuhuipennus:
Äiti laittoi minut seisomaan puntarille. Olin kätkenyt vaatteideni alle 1kg painon.
Puntariin tuli esille 51,5kg (50,5kg). Äidin kasvoille muodostui huolestunut ilme.
- Alicia... Katso tänne.. Sä olet taas sairastunut siihen.
- Ai sunko mielestä ihminen on bulimikko, jos se painaa 100kg, mutta sitten kun se vähän laihtuu, niin se on anorektikko?
- Älä valehtele mulle Alicia..
- En mä valehtele. En mä ole sairastunu mihinkää anoreksiaan.
Tämän jälkeen isä tuli puhumaan minulle:
- Sä leikit tuon asian kanssa Alicia. Etkö sä ymmärrä kuinka suuren huolen sä kippaat äidin niskaan?
- Sä et tiedä tästä mitään, kun et ole itse ikinä sairastanut tätä, joten et voi sanoa noin!
- Kyllä äiti tietää. Me tehdään nyt niin, että ruvetaan ottamaan sulta tietokone, puhelin, kamera ja muut sellaiset jutut pois, jos sinä et rupea korjaamaan tätä sotkua.
- Tuollainen ei auta mitään. Ihan sama se on mulle vaikka ottaisit puhelimen ja tietokoneen pois, ei se mun elämää kaada.
- Etkö sä huomaa Alicia? Bulimiasta on tullut sulle jo niin tärkeä asia, että sulle ei ole mitään väliä vaikka sulta riistettäisiin kaikki, kun sulla on toi perkeleen sairaus.
Ei tässä voi muuta tehdä, kuin viedä sut pakkohoitoon.
- No niinhän mut viedäänkin. Se mun psykologi on jo laittanut lähetteen sinne minnelie hoitolaan.
Tämän jälkeen isä lähti äidin kanssa kaupungille. Palattuaan hän saapui vanhan Nokia-puhelimen kanssa, jossa ei ole kameraa, eikä galleriaa, eikä nettiä.
- Sitten kun oot nostanut painoas, saat puhelimesi takaisin.
- Kiitos..
- Ole hyvä.
- Saisit sanoa äidille, että mä en ole sairastunut mihinkään anoreksiaan.
- Voi Alicia.. luuletko sä ettei äiti tiedä..
- ...
Äiti seisoi tiskialtaan edessä. Menin hänen vierelleen ja halasin.
- Mä olen Alicia hyvin huolissani. Paljon enemmän kuin mitä ennen. Rakas, sun olisi nyt jo aika herätä.
- Äiti.. sä huolehdit ihan turhaan. Mä painoin kuukausi sitten 55 kiloa, ja nyt mä painoin 52. Mä olen laihtunu vain 3 kiloa.
- Niin, sä painoit kuukausi sitten 55 kiloa, ja nyt 50 kiloa.
- 52
- 50
- Eikun 52
- Nohh, silti..
- Ja kuule, mä en ole sairastunut mihenkään anoreksiaan. Mä olen laihtunut vain koska mä olen oksentanut. Oikeasti.
- ... Mutta rakas, sä et saa laihtua enää.. Et saa.. Sulla on vielä elämä edessä. Susta tulee nainen. Sun pitää hyväksyä se. Ja lisäksi susta tulee vielä joskus äiti, Alicia. Mä toivon, että sä löydät jonkun ihanan pojan, ja sitten sä todella ymmärrät kuinka tärkeä sä olet.
Halasin äitiä jälleen tiukasti. Kyyneleet vierähtivät äidin silmistä.
Kuiskasin äidin korvaan
- Älä pelkää äiti. Emmä tuu elämään loppuelämääni tän sairauden kanssa. Kyllä tämä tästä.
- Mä oon hirveän peloissani, koska mä en voi auttaa sua tässä. Toivottavasti joku muu voi auttaa.
Voi että mä melkein itkin ku luin tän! Ihanaa, et susta ollaan huolissaan (: mut onks niistä bulimia jotenki ok..?
VastaaPoistaMun blogissa on sulle haaste(:
PoistaNii'in, onhan se hyvä asia että vanhemmat huolehtii, vaikka ei kyllä ihan aina siltä tunnu.. (;
PoistaJa ei, se ei ole kummallekaan mun vanhemmista ok juttu.
Mun äiti on se osapuoli, joka ymmärtää ja antaa tämän asian edetä omaa tahtiaan.
Isä taas on se joka huolehtimisen ja tukemisen lisäksi yrittää saada tämän koko sairauden loppumaan mahdollisimman nopeasti. Sillä tuntuu olevan käsitys, että tästä voisi parantua viikossa parissa, mutta kyllä asia on toisin..
Mä todellakin itkin tätä lukiessa! <3
VastaaPoistaEi kukaan voi vaan kiristää viemällä puhelinta ja kaikkea sen takia että on sairas, ei kukaan ite valitse tätä tietä, se on sairaus! Ihanaa, että sun porukat kuitenki välittää susta!
Mä toivon että saat sun asiat kuntoon, ja tunnet joskus olevas tarpeeksi hyvä itelles ( ensin meinasin sanoa täydellinen, mutta eihän kukaan meistä oo täydellinen )( kaikille muille sä oot jo tarpeeks hyvä, varmasti, vaikka se ei siltä tunnukaan )
Voimia! <3
En tiedä, voisinko sanoa, että on ihanaa kuulla että itkit luettuasi mun postaukseni, mutta minua itseäni kosketti kuulla, ettäteksi oli saanut sinussa esiin tunteita(:
PoistaToivon itsekin, että asiassa päästäisin johonkin suuntaan, oli se sitten mikä tahansa, vaan että se ei jäisi tähän näin jumittamaan.
Voimia sinullekin♥
Sulle on haaste mun blogissa :) Ja sit kans tsemppiä tosi paljon, toivottavast pärjäät! ♥
VastaaPoistaKiitos haasteestasi(:
PoistaTsemppiä sullekin !
Tietsikka, kännykkä ja kamera pois - ja simsalabim syömishäiriö hävisi. Maailmassa ei olisi montaa syömishäiriöpotilasta, jos noista meiningeistä olisi johonkin. :D Hahha!
VastaaPoistaSanopa muuta : D
PoistaKaikkeahan ne ihmiset tekevät ajattelemattomina ja äkkipikaisina..