You Don't Have To Be Always The Strongest

Sunnuntaiaamu ei alkanut kovin hyvin.
Halusin syödä aamiaiseksi kaurapuuron, niin kuin perinteisesti, mutta se ei käynyt vanhemmilleni, vaan minut pakotettiin syömään keittoa, vaikka sanoin voivani syödä sitä seuraavalla aterialla.
Äiti oli tehnyt kalakeittoa, jota isä ei minun antanut itse ottaa, vaan annosteli määrän haluamansa mukaan.

Syötyäni keiton perunat ja kalapalat, isä ei ollut tyytyväinen, vaan käski syödä myös kermaliemen.
En suostunut, sillä vaikka äitini tietää laktoosi-intoleranssistani, hän oli tehnyt liemen normaaliin maitoon, mikä itselläni aiheuttaa turvotusta ja muita oireita.
Loppujen lopuksi tilanne päättyi siihen, että poistuin itkien pöydästä, jonka jälkeen oksensin.
Juuri oltuani noin kuukauden kuivilla oksentelusta..:/

Olen ihan järkyttävän väsynyt tähän kaikkeen.

En oikeasti jaksa enää. En jaksa!

En jaksa käydä koulussa, en jaksa taistella tätä syömishäiriötä vastaan, en jaksa, en jaksa, en jaksa.

On niin uuvuttavaa, kun ei tiedä milloin ja miten tämä kaikki loppuu.

Entä jos saan huomenna sydänkohtauksen? 

Silloin kaikki tämä ponnistelu ja yrittäminen vastaan syömishäiriötä olisi mennyt ihan hukkaan. Ja myös se aika jolloin en halunnut parantua.

Kaikki ne päivät, kuukaudet, vuodet, jotka ovat menneet hukkaan 'pelleillessä' syömishäiriön kanssa.

Mitä kaikkea muuta olisinkaan voinut tehdä, kuin vain laskea kaloreita ja juosta itsensä uupumukseen asti, kunnes meinaa pyörtyä keskelle tietä kun ei enää jaksa sitä loppumatkaa kotiin asti, mutta on vain pakko. 

Koska silloin mikään muu ei merkinnyt kuin laihuus.

Ajattelin, että jos olisin ollut niin ja niin laiha, niin olisin muka riittänyt, ja muut ihmiset ympärilläni olisivat vain ihastelleet sitä, kuinka laiha olen.

Mutta sitten en kuitenkaan olisi riittänyt, vaan piti laihtua enemmän ja enemmän, kunnes huulet olivat siniset ja päässä heitti, ja tahdoin vain kuolla pois.

Mutta en voinut kuollakaan, koska en ollut tarpeeksi laiha.

Mitä mä olen mennyt tekemään?

Miten olen ollut niin sokea, ja miksi olen sitä yhä?

Minkä takia en vain voi olla niin kuin kaikki muut terveet ihmiset?